Kielto eli negaatio ilmaisee, että jokin asiaintila tai ominaisuus ei päde tai että jotakin ei ollenkaan ole. Kiellolla on erilaisia morfosyntaktisia ilmaisukeinoja. Tavallisin niistä on persoonissa taipuva kieltoverbi ei.
Kieltolause on lause, jonka predikaatti koostuu apuverbinä toimivasta kieltosanasta ja sen pääverbin kieltomuodosta (» § 108 – 109).
| Myöntölause | Kieltolause |
| Hän pakkaa tavarat autoon. | Hän ei pakkaa tavaroita autoon. |
| Minä tulen huomennakin. | Minä en tule huomennakaan. |
| He ovat ostaneet uuden auton. | He eivät ole ostaneet uutta autoa. |
| Lähde jo! | Älä lähde vielä! |
Kieltolauseella voidaan myös mm. kiistää esitetyn lausuman pätevyys tai pyrkiä estämään tekoja:
| S: | no Miia tässä moi |
| V: | no hei |
| S: | sä ot tullu – – maalta |
| V: | em mä ollu maalla [kiistäminen] |
| S: | ai sä et ↑ollu maalla [tarkistuskysymys] |
| V: | emm ollu maalla [varmistaminen] |
| S: | ↑a↓ha. sä – – oot tehny ahkerasti duunii sit varmaa |
| V: | no ei puhuta siitä [puheenaiheen kieltäminen] (p) |
Kieltosanaa käytetään muuhunkin kuin kiellon ilmaisemiseen, esim. konventionaalistuneissa kehotuksissa tai pyynnöissä (» § 1661), kommenteissa, samanmielisyyden osoituksissa sekä erilaisissa kiteymissä:
Lauseke- ja sanatason kieltoa edustavat substantiivin abessiivimuoto, merkitykseltään kielteiset adpositiot ja adverbit kuten ilman, vailla (» § 1628), karitiivijohdin -tOn (» § 1629) ja kieltoprefiksit epä- ja ei- (» § 1630 – 1631). Lause- ja lausekekiellon välimaastoon sijoittuu MA-infinitiivin abessiivi (» § 1627), lausekieltoa taas edustavat sellaiset adverbit tai partikkelit kuin tuskin (» § 1626) ja harvoin (» § 1639). Vaikka kieltosana ei on ensisijaisesti verbi, sitä käytetään myös partikkelina (» § 1625). Kiellon ilmaisukeinot kumoavat eri tavoin ilmauksen tai sen osan pätevyyden.
| Kieltolause | Muita kiellon ilmaisukeinoja |
| En saanut mitalia. | Jäin mitalitta ~ ilman mitalia. |
| En saanut sitä työtä. | Se työ jäi saamatta. |
| Hän ei ole onnellinen. | Hän on onneton. |
| Tuoli ei ole mukava. | Tuoli on epämukava. |
Sellaisia sanoja tai ilmauksia, jotka tyypillisesti esiintyvät kieltolauseissa tai muissa merkitykseltään kielteisissä konteksteissa, kutsutaan kieltohakuisiksi. Tällaisia ovat mm. sanat kukaan, milloinkaan, kuitenkaan (joilla on positiivinen vastaparinsa: joku, joskus, kuitenkin » § 1635) sekä verbit kuten hirvitä, iljetä (» § 1637) tai adjektiivit kuten häävi, kummempi (» § 1636). Kieltohakuisia ovat myös kielteistä merkitystä vahvistavat sanat ja ilmaukset kuten ollenkaan, pätkän vertaa (» § 1634).
Kieltohakuisia aineksia esiintyy myös tietyntyyppisissä myöntömuotoisissa lauseissa. Tällaisia konteksteja ovat mm. kysymykset, ehtolauseet ja kuin-vertailut (» § 1638 – 1643).
Huom. Lausuman pätevyys voidaan kumota myös muuten kuin käyttämällä kieltoa tai muita merkitykseltään kielteisiä ilmauksia, esim. voimasanojen, kiistämistä ilmaisevien verbien tai erilaisten merkitysoppositioiden avulla:
Edellinen pykälä