Kielteisesti implikatiiviset verbit kuten välttyä, välttää, pelastua, pidättyä, suojella, lakata, loppua implikoivat myönteisessä lauseessa, että niiden täydennyksenä olevan infiniittisen lausekkeen tai lauseen tarkoittama tilanne ei toteudu tai ole toteutunut (a), ja kieltolauseessa puolestaan, että tilanne toteutuu tai on toteutunut (b) (» § 479).
Myös sellaiset verbit kuin ehkäistä, estää, estyä implikoivat myönteisessä lauseessa täydennyksenään olevan infiniittisen lausekkeen tai lauseen tarkoittaman tilanteen toteutumattomaksi (c), mutta kieltolauseessa jättävät toteutumisen mahdollisuuden periaatteessa avoimeksi (d). Kontekstista riippuen kieltolause on tulkittavissa niinkin, että täydennyksen ilmaisema asiaintila esitetään toteutuneena tai toteutuvana, ei avoimena (e).
Kielteisesti implikatiivisen verbin sisältävässä lauseessa voi olla kieltohakuisia aineksia:
Myös verbeihin kiistää, kieltää ja kieltäytyä sisältyy kiellon implikaatio, ja ne voivat esiintyä kieltohakuisen aineksen kanssa, esim. Irakin viranomaiset kiistävät mitään kapinaa olleenkaan (l); Hän kieltäytyi jyrkin sanoin kommentoimasta mitenkään huhuja (l).
Huom. Eräillä kielteisesti implikatiivisilla verbeillä on vastineena (positiivisesti) implikatiivinen verbi, joka implikoi täydennyksenään olevan proposition päteväksi (» § 471). Esimerkiksi unohtaa-verbin pari on muistaa: Unohdin laittaa kirjeen postiin ~ En muistanut laittaa kirjettä postiin; vrt. Muistin laittaa kirjeen postiin ’laitoin postiin’.