Kysymisen puhetoiminnon prototyyppinen kielellinen keino on kysymyslause eli interrogatiivilause. Se on yksi kolmesta keskeisestä modaalisesta lausetyypistä (» § 1590 – 1592). Se eroaa deklaratiivi- ja imperatiivilauseesta rakenteeltaan, eikä imperatiivilauseen tunnusmerkki, imperatiivimodus, ole siinä mahdollinen. Kysymyslauseen tuntomerkki on lauseenalkuinen interrogatiivipronomini tai liitepartikkeli ‑kO:
Kysymiseen käytetään myös lausetta lyhempiä, kysymysaineksen sisältäviä ilmauksia:
Muita kysymiseen vakiintuneita keinoja ovat mm. partikkelit vai ja entä (» § 1701 – 1702). Ne esiintyvät interrogatiivilauseissa mutta myös rakenteissa, joissa ei ole muuta interrogatiivisuuden merkkiä:
Kysyminen ja interrogatiivisuus eivät ole yksiyksisessä suhteessa toisiinsa. Interrogatiivilause sopii aina kysyvään tehtävään, mutta tietyissä kohdin keskustelua voidaan käyttää muunkin tyyppisiä lausumia: väitelauseita sekä lausetta lyhyempiä lausumia (» § 1207).
Toisaalta interrogatiivimuotoisia lausumia käytetään muuhunkin kuin kysymiseen: esim. retorisilla kysymyksillä (» § 1705) ei ainakaan pääasiallisesti haeta vastauksia; myös päivittelyt voidaan muotoilla interrogatiivisiksi (» § 1713). Alisteisia kysymyslauseita käytetään kysymiseen vain tietyissä tapauksissa (» § 1704). Kysyvä funktio voi olla yksi mutta ei ainoa lausuman tehtävistä. Selvyyden vuoksi puhutaan kysymisestä kun tarkoitetaan puhetoimintoa, oli lausuma kieliopilliselta muodoltaan millainen tahansa. Termiä kysymyslause käytetään tässä kieliopissa lyhyyden vuoksi interrogatiivilauseen synonyymina. Kysymyslauseen kahta päätyyppiä nimitetään hakukysymyksiksi ja vaihtoehtokysymyksiksi myös kun niitä tarkastellaan rakenteina.
Aitoja kysymyksiä ovat sellaiset, joiden pääasiallinen tehtävä on tuottaa kysyjälle tai muille vastaanottajille jokin puuttuva tieto tai jokin varmistus tämän olettamaan asiaintilaan. Kysyjä tarvitsee varmistuksen tai tiedon joko voidakseen jatkaa puhettaan tai muuta meneillään olevaa toimintaansa, tai hän esittää puhekumppanille kysymyksen saadakseen tämän kertomaan jostakin tietystä puheenaiheesta tai jatkamaan aloittamaansa kertomusta. Kysymys voi myös herätä juuri äsken sanotusta: kysymyksen esittäjä pyytää edellistä puhujaa toistamaan, korjaamaan tai täsmentämään jotakin edellä sanomastaan.
Huom. Kirjoituksessa voidaan kysymysmerkillä osoittaa millainen rakenne tahansa kysyväksi:
Edellinen pykälä