Yksi voimasanan esiintymisympäristö on lauseke, jossa se on adjektiivin, adverbin tai substantiivin genetiivimääritteenä: pirun pahaa, helvetin paljon, saatanan kusipää.
Substantiivilauseketta tyyppiä x:n N, jossa voimasana on genetiivimääritteenä, käytetään nimittelyissä (b). Edussanana voi olla haukkumasana mutta myös neutraali, yleensä ihmistarkoitteinen substantiivi, jolloin puhuttelun kielteinen sävy tulee pelkästään voimasanasta. Voimasanan tavoin toimii sana senkin, joka antaa neutraalimerkityksisellekin edussanalle negatiivisen tulkinnan.
Voimasanamääritteen sisältävällä substantiivilausekkeella ilmaistu paheksunta tai päivittely voi kohdistua lausekkeen tarkoitteeseen, mutta myös koko tilanteeseen (c). Lausekkeessa oleva pronomini joku tuo lausumaan väheksyvän tai välinpitämättömän implikaation. (Affektisista kysymyksistä tyyppiä mikä vitun x » § 1713.)
Adjektiivin ja adverbin määritteenä voimasanat käyttäytyvät samalla tavoin kuin intensiteettipartikkelit niin, kovin tai tosi taikka adjektiivin genetiivimuotoiset intensifioijat kuten hirveän, älyttömän (vrt. esimerkki a). Ne vahvistavat lausekkeen edussanalla ilmaistua ominaisuutta, määrää tai muuta vastaavaa. Intensiteettipartikkeleita tai adjektiivin genetiivimuotoja ei kuitenkaan käytetä vastaavalla tavalla substantiivin määritteenä, vaan genetiivi käy vain voimasanoista: joku saatanan kuski, mutta ei *joku mielettömän kuski. Vaihtoehtona on sanojen ihme tai tosi taipumaton käyttö: joku ihme söheltäjä, tosi huuhkaja.
Edellinen pykälä