Lausuman myöhempi sisällöllinen täydentäminen ei aina integroidu syntaktisesti esim. lauseen muotoiseen lausumaan, jota jatkamaan se on esitetty. Tyypillisesti tällaisena jatkona esiintyy predikoivaa ainesta, jota ei välttämättä kiinnitetä mihinkään ilmipantuun tarkoitteeseen, mutta joka liittyy sisällöllisesti johonkin edeltävässä lausumassa esitettyyn tarkoitteeseen. Tällaisia ovat esimerkin (a) rivin 5 keskenään rinnasteiset substantiivilausekkeet, jotka kuvailevat puheenaolevaa rivillä 1 mainittua kantakapakkaa.
1 | Asta: | Joo, Se on meiän- kantakapakka, |
2 | Timo: | Ahaa, |
3 | Asta: | Se on nimittäin ihan ku Vanhan Kellari?, |
4 | Timo: | Ai jaa eh heh heh heh heh |
5 | Asta: | Ja itsepalvelu ja hirvee mökä ja musiikkia, (p) |
Rivin 5 ja-partikkelilla alkava vuoro sisältää rinnasteisen substantiivilausekkeen, joka jatkaa saman puhujan rivin 3 lausetta semanttisesti mutta ei syntaktisesti (partikkelista ja » § 804).
Näytteen (b) rivillä 5 on paradigmaattinen lisäys (» § 1056), joka luonnehtii rivillä 1 esiintyvää määritteetöntä substantiivia tytön. Rivin 5 substantiivilauseke ei kuitenkaan ole verbin ampua edellyttämässä sijamuodossa. Rivillä 10 puolestaan on syntagmaattinen lisäys (» § 1055): adverbiaali suoraan naamaan, joka määrittää rivillä 1 olevaa verbiä ampu. Tämäkään lauseke ei käy sijapäätteensä vuoksi asianomaisen lauseen jäseneksi, vrt. *ampui tytön suoraan naamaan.
1 | S: | ↑No: jokuha ampu tytön metsona vai minä se ampu. |
2 | V: | Älä |
3 | S: | Jojoo, |
4 | (.) | |
5 | S: | Kuustoistvuotias kimma. |
6 | V: | Kuolikse. |
7 | S: | Kuoli. |
8 | (.) | |
9 | S: | Suoraan naamaa. |
10 | V: | Suoraan naamaa. |
11 | S: | ↓Nii:: siis päähä, |
12 | V: | Ampu sitä |
13 | S: | joo: (p) |
Kun rivin 9 lauseke ei sovi tarkistuskysymyksen ja vastauksen (r. 10–11) jälkeenkään edeltävän lauseen osaksi, puhuja V jatkaa lauseen jälkikäteen kokonaiseksi kysymyksellään Ampu sitä (r. 12).