Kirjoitetussa tekstissä parenteesi merkitään muusta lauseesta erilleen ajatusviivoin tai se sijoittuu sulkeisiin (a) (» § 1072 esimerkki a). Puheessa parenteettiset lisäykset voivat erottua ympäristöstä prosodisesti (b): ne on tuotettu esim. ympäröivästä puheesta poikkeavalla sävelkorkeudella (osoitettu nuolilla ylös- tai alaspäin) tai nopeutettuna (merkkinä sisään päin osoittavat nuolenkärjet > < parenteesin molemmin puolin).
Parenteesia ympäröivässä kerronnassa puolestaan voi olla leksikaalisia tai prosodisia merkkejä siitä, että puhuja on siirtymässä parenteesiin tai palaamassa siitä takaisin. Siirtymän edellä saattaa olla pieni tauko (c) tai kuulua ns. puristussupistuma, glottaalinen äänne (merkitty sananloppuisella tavuviivalla esimerkissä d), joka katkaisee meneillään olevan sujuvan puheen. Paluuta parenteesin jälkeen takaisin osoitetaan usein partikkelilla ni(i) (b, c) tai mut(ta) (d) (myös » § 811, 1018).
Huom. Lehtikielelle on ominaista esittää ihmisten ja instituutioidenkin ikä tai puoluekanta nimen jäljessä olevina parenteettisina lisäyksinä:
Edellinen pykälä