Yhdyssanoihin kuuluu niin vakiintuneita kuin tilapäisiäkin lekseemejä. Vakiintuneet esiintyvät sanakirjoissa hakusanoina, tilapäiset ovat käyttöyhteydestään kumpuavia. Varsinkin nominatiivialkuinen yhdyssana voi kerrallisena sananmuodostuksen tuotteena motivoitua suoraan sitä edeltävästä tekstiyhteydestä (» § 410).
Yhdyssanoja syntyy myös kiteytymisen kautta. Kun kaksi sanaa esiintyy usein yhdessä, ne voivat ajan mittaan tiivistyä yhdeksi sanaksi. Samalla merkitys voi eriytyä vastaavan kaksisanaisen ilmauksen merkityksestä. Kiteytymistä tapahtuu mm. tapauksissa, joissa alkuosan sijana on muu kuin nominatiivi tai alkuosana on kongruoiva adjektiivi.
Puheessa yhdyssanalla on tyypillisesti yksi pääpaino: ensi tavulla. Tämä kriteeri ei kuitenkaan välttämättä tee eroa vastaavaan kaksisanaiseen ilmaukseen.
Huom. Kirjoituksessa kiteytyminen näkyy yhtymän kirjoittamisessa yhdyssanaksi tai taipumuksena tähän asuun (yhteen ja erilleen kirjoittamisesta » § 401 – 402).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit
Määriteosa genetiivissä tai nominatiivissa
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Modaaliverbit kielioppiperinteessä
Mahdollisuutta ilmaisevat modaaliverbit
Voida ja sen dynaamiset vastineet
§ 1580 Yleistä modaalisista rakenteista
Olla-verbilliset predikaatit nesessiivirakenteessa
§ 1581 Rakennetyypit on tehtävä ja on pakko ~ tarpeen
§ 1582 Meillä on syytä vs. Meidän on syytä
§ 1583 Predikatiivirakenteet: On hyvä ~ turha ~ järkevää mennä
Modaaliset adverbit ja partikkelit
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä