VISK - § 654 Paikallissijaiset tavan adverbit: tosissaan, erilleen, huolella

SISÄLLYS > RAKENNE > Adverbit > Adverbien merkitystehtäviä > Tavan adverbit > § 654 Paikallissijaiset tavan adverbit: tosissaan, erilleen, huolella

§ 654 Paikallissijaiset tavan adverbit: tosissaan, erilleen, huolella

Paikallissijoilla on eriytyneitä tehtäviä varsinkin ihmisten tekemisen ja olemisen tapaa luonnehtivissa adverbeissa. Esimerkiksi mielentilaa ilmaisee enimmäkseen inessiivipäätteinen adverbi, esim. Hän oli aivan ihmeissään (vrt. *ihmeillään), ja pukeutumiseen tai pukeutumattomuuteen liittyvää olotilaa taas adessiivipäätteinen, esim. paitasillaan, ilkosillaan (vrt. *ilkosissaan). Päinvastaisiakin tapauksia on, kuten mielentilaa ilmaiseva olla hyvillään. Eräissä asennon ilmauksissa adverbeilla ei ole sijapäätteisiin perustuvaa merkityseroa: pystyssä, vinossa, kallellaan, koholla.

Paikallissijaiset adverbit muodostavat sarjan saman muotin mukaan muodostuneita leksikaalistumia. Sanavartalo ja sijapääte muodostavat eräissä tapauksissa nippukokonaisuuden, jossa päätettä ei mielletä erilliseksi, varsinkaan silloin kun se ei sisällä tälle muodolle ominaista merkitystä, esim. varmaan. Sijapäätteelliseen adverbiin sisältyy usein myös possessiivisuffiksi, joka samoin on miellettävissä kuuluvaksi yhteen nippuun taivutuspäätteen kanssa; esim. tosissaan. Tämän nipun alussa voi olla vielä i-aines. (» § 386, 1245.)

(a)

– – päätimme lähteä tosissaan katsomaan, mihin vauhti oikein riittää. (l) | – – ehkä olimme [Heikin kanssa] ihan pitkällään, enkä lopulta tiedä miksi emme menneet pitemmälle. (k) | Pysykää toisistanne erillään. (k) | Voimme kaatua rähmälleen jo vauhtimäessä – –. (l) | Tuskin minä olisin ihan kylmiltään lähtenytkään tälle matkalle. (k)

Paikallissijainen adverbi esiintyy tyypillisesti olla-verbin kanssa predikoivassa tehtävässä. Näin se vastaa käytöltään pitkälti adjektiivipredikatiivia tai partisiippia (b). Adverbi kuvaa kuitenkin esim. toiminnallista tai väliaikaista olotilaa ja adjektiivi tai partisiippi taas subjektin tarkoitetteen ominaisuutta: iloissaan vs. iloinen, suutuksissa vs. suuttunut. Ero muussa kuin predikatiiviasemassa on vähäisempi (c). Toisaalta tapaa luonnehtiva adverbi saattaa merkitykseltään vastata myös adverbiaalina esiintyvää substantiivilauseketta (d) (» § 684).

(b)

Lapsi oli iloissaan ~ iloinen. | Lapsi oli suutuksissa ~ myrtsinä ~ vihainen kaverilleen. | Tytön kirja oli kadoksissa ~ kadonnut.

(c)

Äiti saapui väsyksissä ~ väsyneenä kotiin. | Hän istui selkä suorana, mutta suu mutrullaan.

(d)

Mies kulki aivan kumarassa ~ kumarassa asennossa. | Hän oli täysin lamassa ~ lamaantuneessa mielentilassa.

Kiteytyneet paikallissijaiset adverbit eivät ole muodoltaan riippuvaisia lauseen verbistä. Tällaisia ovat esim. adessiivimuotoisista adverbeista tahallaan ja huolella, jotka vastaavat käytöltään sti-adverbeja tahallisesti ja huolellisesti. Erosijaisia, verbistä muodoltaan riippumattomia adverbeja ovat mm. itsestään, kahdestaan, vuorostaan; elävältä, sattumalta, pohjimmiltaan, suunniltaan, tuoreeltaan, tulosijaisia taas mm. edelleen, hiljalleen, täsmälleen; suoraan, tarkkaan, turhaan ja varmaan.