Futuurilla tarkoitetaan puhehetken kannalta tulevan tilanteen aikaa. Se on vain osittain temporaalinen kategoria, sillä tuleva on aina jotakin mitä vasta odotetaan, ennustetaan tai suunnitellaan tapahtuvaksi. Futuurilla ilmaistua tilannettahan ei vielä ole olemassa puhehetken aikana.
Suomessa ei ole morfologista futuuritempusta, mutta on mahdollista puhua ilmausten futuurisesta merkityksestä. Puhehetken kannalta tulevaa aikaa voidaan ilmaista monilla eri rakenteilla (» § 1543 – 1547). Lisäksi on erilaisia tapoja ilmaista menneen viittaushetken kannalta myöhempää, ”tulevaa menneessä” (» § 1548 – 1549). Finaalirakenteen tulevaan viittaamisesta kuten Hän aloitti huipulta vain pudotakseen pohjalle (l) » § 513.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Määräisyys, tunnistettavuus ja tunnettuus
Määräisyyden ja epämääräisyyden osoittaminen tarkenteilla
Epämääräisyyttä osoittavat tarkenteet
§ 1410 Spesifiset eräs ja yksi, yleisesti indefiniittinen joku
Indeksaalinen, deiktinen, korrelaatti ja tulkintapohja
Lauseiden välinen ja lauseen sisäinen anafora
Lauseensisäinen anafora: refleksiiviset ainekset
Refleksiivisyys ja muu anafora
§ 1448 Ensisijainen korrelaatti subjekti tai subjektimainen jäsen
Refleksiivisyys infiniittisissä rakenteissa
Imperfektin ja perfektin suhde
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä