Passiivilause voi sisältää mitä tahansa lauseenjäseniä paitsi subjektin:
Subjektin paikalla, teemapaikassa, on yleensä jokin toinen lauseenjäsen (» § 1372 – 1373). Seuraavat aktiivi- ja passiivilauseet ovat siis sanajärjestyksen kannalta samantyyppisiä:
Teema | |||
Aktiivi | Hallinto | uudistuu ripeästi. | |
Passiivi | Hallintoa | uudistetaan ripeästi. | |
Aktiivi | Ennen | me | emme puhuneet noin. |
Passiivi | Ennen | meillä päin | ei puhuttu noin. |
Teeman valinta kertoo lauseen informaatiorakenteesta (» § 1370). Teema tulkitaan lauseen puheenaiheeksi ja on tyypillisesti sidoksissa edeltävään kontekstiin, kun taas verbin jälkeinen aines mahdollisesti yhdessä verbin kanssa muodostaa lauseen reeman. Esimerkeissä (a–b) on antaa-verbin yhteydessä palkintoa tarkoittava objekti ja saajaa tarkoittava adverbiaali. Kun teemana on objekti (a), palkintojen jako on ollut esillä, ja uutisena on se, kenelle palkinto menee. Päinvastainen järjestys (b) taas esittää asian siltä kannalta, mitä kyseisestä henkilöstä voidaan kertoa.
Passiivilauseen teemana voi olla myös puiteadverbiaali, esimerkiksi ajankohdan ilmoittava (myös » § 1328). Esimerkissä (c) asiaa tarkastellaan ajankohdittain etenevänä, ja tehdä-verbi objekteineen kertoo mitä kyseisenä ajankohtana tapahtuu. Kun teemana on objekti (d), tämä esitetään aiempaan tekstiin kytkeytyvänä ja ajankohta uutena asiana:
Sellaiset syntaktisesti raskaat jäsenet kuin infiniitti- ja lausetäydennykset eivät yleensä sijoitu teemaksi (» § 1318), mutta teemana voi olla jokin infiniittisen täydennyksen nominaalinen jäsen (» § 1397):