Vuoro ei ole kieliopillinen yksikkö, vaan puhujanvaihdoksen kautta erottuva toiminnallinen kokonaisuus. Vaikka jokainen vuoro on kontekstissaan ainutkertainen, etenkin vuoron alku ja loppu ovat keskustelun kulun kannalta strategisia kohtia, ja niissä onkin koko vuoron tulkintaa ohjaavia, toistuvia aineksia. Vuoron alku orientoi vastaanottajaa sekä siihen, mitä on tulossa, että siihen, miten tekeillä oleva vuoro liittyy aiempaan keskusteluun ja varsinkin edelliseen vuoroon.
Vuoron alun tärkeys heijastuu yksittäiseen lausumaankin: esim. lauseen edustama puhetoiminto käy ilmi jo sen teemaa edeltävästä esikentästä (» § 1379). Esimerkiksi direktiivit ovat etupäässä verbialkuisia (» § 1648). Kysymyssana ja sana, johon kysymyspartikkeli ‑kO liittyy, sijaitsevat lauseen alussa. Kieltosana sijoittuu puheessa niin ikään usein lauseen alkuasemaan. Kun vuoro muodostuu pelkästään yhdestä kysymys- tai kieltolauseesta, sitä aloittavasta verbistä käy ilmi koko vuoron edustama toiminto (moniyksikköisistä vuoroista » § 1005 – 1006):
Kaisa: | Oliksä maalla. |
Veera: | Em mä ollu maalla. (p) |
Kun lause on vuoron osana, varsinaisia lauseenjäseniä sisältävän esikentän edellä voi olla muutakin kielellistä mutta myös ei-kielellistä ainesta (» § 1026 asetelma 156). Vuoron alkuun sijoittuvat esim. elementit jotka joko kytkevät sen edeltävään puheeseen taikka ennakoivat jotakin siitä, miten vuoro jatkuu. Tällaisina kytkevinä elementteinä on mm. lausumapartikkeleita ja huomionkohdistimia (» § 1027):
Lisäksi alkuun voi sijoittua kommenttiadverbeja, interjektioita tai affektisia partikkelin kaltaisia kiteytymiä kuten voimasanoja (» § 1727) ynnä tahattomia tai tahallisia empimisääntelyjä (öö, tota, mmm) tai maiskauksia (mt). Ei-kielelliset ääntelyt voivat tietyssä tilanteessa välittää jonkin intersubjektiivisen merkityksen, esim. toimia merkkinä tulossa olevan vuoron preferoimattomuudesta tai muusta ongelmallisuudesta (» § 1198). Esimerkiksi puhelun avausvuorossa soittaja voi tuottaa ennen esittäytymistään kuuluvan sisäänhengityksen (.hh) ja venytetyn no-partikkelin. Tämäntapaiset seikat voivat ennakoida tulevan keskustelun luonnetta – tässä yksittäistapauksessa puhelun ongelmallisuutta: