Verbi muodostaa lauseen predikaatin (» § 868 – 869). Predikaattina voi olla myös kahdesta tai useammasta verbistä koostuva rakenne:
Predikaatti | |||
Yksi verbi | Kaikki | pääsevät | mukaan. |
Liittomuoto | Minä | en olisi tehnyt | sitä. |
Verbiliitto | Kaikki | on selitettävissä | parhain päin. |
Verbiketju | Asia | voi muuttua | vielä kokonaan. |
Koloratiivirakenne | Kaikki | puhua pälättivät | yhteen ääneen. |
Ja-kiteymä | Teemu | otti ja lähti | työpaikastaan. |
Liittomuodoissa, verbiliitoissa ja verbiketjuissa on finiittinen apuverbi ja ei-finiittinen pääverbi, jonka valenssista lauseen rakenne riippuu. Apuverbillä ei ole omia täydennyksiä.
Liittomuodossa apuverbi olla tai ei ilmaisee yhdessä pääverbin kanssa kiellon, tempuksen tai molemmat (a). Liittomuodon katsotaan tavallisesti kuuluvan verbin taivutusparadigmaan niin kuin yksinkertaisenkin verbinmuodon (» § 53; partisiipista liittomuodossa » § 536, liittotempuksista » § 1523).
Apuverbi kongruoi subjektin kanssa luvun ja persoonan suhteen kuten yksinkertainen finiittiverbi; pääverbi kongruoi vain luvun suhteen (vaihtelusta » § 1291). Apuverbille on luonteenomaista muihin verbeihin verrattuna rajoittunut tai muuten poikkeuksellinen kieliopillinen käyttäytyminen. Niinpä kieltoverbillä on pelkät persoonamuodot ja imperatiivissa suppletiivinen muoto (» § 108, 115). Sen sijaan olla-verbi toimii myös pääverbinä (» § 456), jolloin se voi itse olla liittomuodossa: on ollut poissa, ei olisi oltu vihaisia.
Liittomuodot esiintyvät pääasiassa finiittisinä, mutta myönteiset liittomuodot ovat mahdollisia infiniittisinä keskeisten modaaliverbien voida, pitää, täytyä (b) sekä verbien alkaa ja haluta yhteydessä (c).
Tyypin (b) vaihtoehtona on rakenne, jossa modaaliverbi on perfektissä: on voinut kaatua, on täytynyt esiintyä. Tyypin (c) tapauksissa vaihtoehdoilla on selvempi merkitysero: alkaa olla sulautunut (sulautuminen on lähes lopussa) vrt. on alkanut sulautua (sulautuminen on alussa).
Myös verbiliitoissa on apuverbinä useimmiten olla, joissakin tulla tai muukin verbi (» § 451 – 453). Toisin kuin liittomuodoissa vain apuverbi kongruoi subjektin kanssa. Verbiliitto voi myös olla liittomuodossa (ei ole näkevinään, olisi ollut tehtävissä) ja esiintyä merkityksen salliessa infiniittisissä rakenteissa (ei halua olla näkevinään). Verbiketjussa modaaliseen tai muuhun abstraktiin verbiin liittyy infiniittinen verbi, jonka ei katsota muodostavan verbin täydennyksenä toimivaa lauseketta (» § 469; tarkemmin » § 496 – 498). Verbiketjuja ovat esim. alkoi itkeä, saattavat lähteä, sattuu olemaan.
Koloratiivirakenteessa deskriptiivistä pääverbiä edeltää samaa toimintaa neutraalisti kuvaava verbi A-infinitiivin perusmuodossa: juosta vilistivät, nauraa hohotimme (» § 493). Rakenteella on myös variantti, jossa kumpikin verbi on finiittimuodossa: juoksi vilisti. Lisäksi moniverbisen predikaatin muodostaa kiteytynyt verbien ja-rinnastus, jonka rakenne on ottaa ~ mennä ~ tulla ja tehdä (» § 1093); muuten verbejä rinnastetaan kuten muitakin ilmauksia (» § 1085). Näissä rakenteissa verbit ovat rinnakkain, kun taas liittomuodon, verbiliiton ja verbiketjun verbien välissä voi olla muita lauseenjäseniä (d).