Puhutussa kielessä sana yksi – yksikössä tai monikossa – voi toimia substantiivin spesifisenä indefiniittisenä määritteenä (» § 749, 1410), joka on artikkelimainen. Ryhmän (a) esimerkeissä henkilöt mainitaan keskustelussa ensimmäisen kerran. Erisnimienkään tapauksessa puhuja ei edellytä kuulijan tuntevan henkilöitä entuudestaan.
Määritteenä saattaa olla myös definiittisen ja indefiniittisen pronominiaineksen yhdistelmä se yksi (tai tämä yksi). Se antaa ymmärtää, että kyseisestä henkilöstä tai asiasta on aiemmin ollut puhetta, ja yksi implikoi, että puhuja ei edellytä kuulijan tuntevan kyseistä henkilöä tai asiaa.
Puhutussa kielessä proadjektiiveja käytetään myös indefiniittisinä tarkenteina. Niiden avulla esitellään kuulijalle uusi mutta tyypiltään tunnistettava tarkoite (» § 1411). Lisäksi ne toimivat esittelevässä tehtävässä tai sanahaun merkkinä siten, ettei niiden merkitys ole selvästi kuvattavissa.
| S: | – – vaikka hh. syksy syksy onki ja noin, ja ja hh. niin ei oo ei oo taudit eikä muut hätyyttänneet. |
| V: | No mul on semmonen pieni flunssa ollu päällä täs kyl (p) |
Huom. Substantiivin määritteenä käytetään esim. vähättelyä ilmaisemassa sanaa joku tai ilmausta yksi ~ joku semmoinen: Ja se ukko on joku osakas siälä (p); – – on joku hemmetin lonkka tai joku vähä vaivannu. – – tää on niinku nivelpussijuttu tai joku semmone – – (p).
Edellinen pykälä