Adjektiivi‑, partisiippi- ja pronominimääritteet kongruoivat lausekkeen edussanana olevan substantiivin kanssa sekä luvussa että sijassa: lausekkeen edussana ja sen määritteet ovat samassa taivutusmuodossa. Substantiivilausekkeen sisäisessä sija- ja lukukongruenssissa on siis kyse määritteen mekaanisesta mukautumisesta pääsanansa taivutukseen:
Jos lausekkeessa on useita kongruoivia määritteitä, taivutustunnus tulee niistä jokaiseen (a). Kompleksisten, hierarkkisten substantiivilausekkeiden sisäinen rakenne hahmottuu määritteiden kongruenssin avulla (b).
Luku- ja sijakongruenssi ulottuu myös yhdysnumeraaleihin – paitsi toista-loppuisiin – (c) sekä joukkoon sellaisia yhdyssanoja, joiden alkuosana on adjektiivi (d). Samoin paikannimissä on joitakin yhdysnimiä, joiden alkuosan adjektiivi kongruoi edusosan kanssa (e) (» § 420). Kongruenssi ei ulotu sellaisiin rinnasteisiin erisnimiin kuten Trinidad ja Tobagossa, Keppi ja porkkanan toimitus.
Relatiivipronomini, jolla alkava lause määrittää substantiivia, mukautuu tavallisesti pääsanansa lukuun: tyttö, joka ~ tytöt, jotka. Relatiivisanalla on kuitenkin myös itsenäinen numeruksen valinta. Kun korrelaattina oleva yksikkömuotoinen substantiivi on joko spesifinen tai geneerinen, monikollinen relatiivipronomini voi viitata spesifeihin tarkoitteisiin: Hän hälytti lääkäriambulanssin, joita paikalle tulikin kaksi (l). Toisaalta relatiivipronominikin voi olla geneerinen: Olisi pitänyt löytää – – vanha tukeva juuttikankainen säkki, joita ei varmaan enää edes valmisteta, – – (k). (Persoonakongruenssista relatiivilauseessa » § 1270.)
Huom. Vaikka samapäätteisyys merkitseekin määritteen ja sen pääsanana olevan substantiivin kuuluvan toistensa yhteyteen, ne eivät voi esiintyä lauseessa toisistaan erillään: *Odottavalle täytyy mennä tästä kertomaan kokousväelle asiasta.
Edellinen pykälä