Sekä puhutussa että kirjoitetussa tekstissä pronomineilla se ja tämä voidaan viitata asiaintilaan, joka on tavalla tai toisella puhetilanteessa ilmeinen tai jota on käsitelty kokonaisessa lauseessa tai sitä laajemmassakin tekstijaksossa. Edeltävä konteksti luo tulkintapohjan, jonka perusteella pronominin merkitys määräytyy. Tulkintaa tukee paitsi edeltävä tilannekuvaus myös se, millaisessa lauseessa itse pronomini esiintyy (» § 1424). Tällaista suhdetta anaforisen pronominin ja sitä edeltävän asiaintilan kuvauksen välillä kutsutaan tilanneviittaukseksi.
Asiayhteydestä ei silti ole aina yksiselitteisesti pääteltävissä, onko puheena oliotarkoite vai koko tapahtuma tai tilanne (a). Laajahkokin kuvaus voi hahmotella tilanteen, johon pronominilla viitataan (b).
Tilanneviitteisissä tapauksissa tulkinnan pohjana ei siis ole lause tai muu selvästi rajattava syntaktinen kokonaisuus. Kyseessä on pronominin ja edeltävän tekstijakson välinen semanttinen suhde; edeltävällä lauseella, lauseen osalla tai tekstijaksolla kuvattu tilanne on se, johon pronominilla viitataan. Tulkintaa tukee lisäksi sen lauseen predikaattiverbi, jossa anaforinen pronomini sijaitsee. Siinä on esim. verbi, joka sallii toiseksi argumentikseen proposition: johtua, kelvata, paljastaa, tietää, viitata (c).
Esimerkki (d) havainnollistaa, miten pronominin tulkintapohja on nimenomaan semanttinen kokonaisuus. Edellisessä lauseessa on elliptinen ilmaus, jonka merkitys puolestaan täydentyy sitä edeltävästä tekstistä.
Huom. Tässä luvussa tilanneviitteiseksi kutsutusta ilmiöstä on käytetty monia muitakin nimityksiä. Vanhastaan on puhuttu pronominin lausekorrelaatista; toisaalta on merkitystä korostaen sanottu, että pronominilla viitataan propositioon eikä oliotarkoitteeseen. Tunnetuin lienee Lyonsin (1977) käyttämä nimitys (epäpuhdas) diskurssideiksis, jonka hän pitää erillään tyypillisestä anaforisesta suhteesta (ks. esim. Fraurud 1992). Nimitys tilanneviittaus on sikäli havainnollinen, että se ohjaa pitämään kysymystä korrelaatista vähemmän olennaisena kuin sitä, että pronominin edeltä on löydettävissä tulkintapohjaa sille, mihin pronominilla viitataan. Tulkintapohja käsittää jonkin prosessin, tilan tai tapahtuman luonnehdinnan.