VISK - § 1090 Rinnastussuhde vs. lisäyssuhde

SISÄLLYS > RAKENNE > Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet > Lauseiden rinnastus ja lisäys > § 1090 Rinnastussuhde vs. lisäyssuhde

§ 1090 Rinnastussuhde vs. lisäyssuhde

Kun rinnastuskonjunktiolla toisiinsa liitetyt lauseet, virkkeet tai pitemmätkin tekstin osat eivät muodosta yhtenäistä puhetoimintoa, kyseessä ei ole symmetrinen rinnastussuhde. Konjunktio implikoi kuitenkin, että kytketyillä on jotakin yhteistä, minkä vuoksi ne on asetettu perätysten. Tällaiset tapaukset edustavat tekstuaalista lisäyssuhdetta (» § 1052 – 1057). Esimerkiksi ryhmän (a) konjunktiolauseen liitepartikkeli -hAn tai -kin ja/tai emfaattinen sanajärjestys osoittavat, että kyseessä on erillinen puhetoiminto. Ryhmän (b) liitoksissa taas etulause on muodoltaan väitelause ja jälkilause on retorinen kysymys, joka implikoi kieltoa. Esimerkiksi ja miten olisin voinutkaan implikoi ’enkä olisi voinutkaan’ jne.

(a)

Häntä on pidetty filosofipresidenttinä, ja onhan hän filosofiaa lukenut ja kiinnostunut alasta. (l) | Pyydä sitä avaamaan kaappinsa, tai onhan sinulla itselläsikin avain kaikkiin kaappeihin. (k) | Lasse tuli töihin pari tuntia myöhässä, mutta ei meillä koskaan sunnuntaisin kovin kiirettä ollutkaan. (k)

(b)

Selvästi tajusin etten tunne tuota ihmistä – – ja miten olisin voinutkaan kun en edes nähnyt häntä enkä ymmärtänyt hänen puhettaan, – –. (k) | Lepsuilu presidentin ja hallituksen lainkäytön valvonnassa jatkunee vielä pitkään, sillä Aalto on vasta 60-vuotias. Ja mistä hänelle tiukkaa seuraajaa edes löydettäisiinkään. (l) | Selvät ja fiksut pukevat muutenkin liivit päälleen, mutta moniko humalapäissään muistaa ne? (l) | Paine majoituspuolella on taatusti kova, mutta eiköhän jokaiselle majapaikka löydy, – –. (l)

Liukuva raja lauseiden syntaktisen rinnastussuhteen ja tekstuaalisen lisäyssuhteen välillä ilmenee erityisen selvästi kirjoituksessa silloin, kun ja‑, tai- tai mutta-sanalla alkava lause muodostaa oman virkkeensä. Tällöin ei ole selvää, toimiiko kytkevä sana konjunktiona vai lausumapartikkelina (c). Lausumapartikkelin ei katsota niinkään olevan syntaktisessa tehtävässä vaan osoittamassa lähinnä tapaa jolla ilmaus liittyy meneillään olevaan tekstiin tai puheeseen. Keskustelussa lausumapartikkeliksi tulkitseminen on selvempää (d). (» § 801.)

(c)

Meitä tämän päivän jäätelöfaneja hemmotellaan satojen vaihtoehtojen tuotevalikoimalla. Ja kyllä me niitä pistelemmekin. (l) | Ristiriitaista mielestäni on nuorten rakkauden äkillinen puhkeaminen, en itse usko rakkauteen ensisilmäyksellä. He ovat valmiit uhraamaan kaiken toistensa takia, vaikka ovatkin tavanneet vain pari kertaa, eivätkä varmasti voi tuntea toisiaan. Mutta ehkä juuri se tekee tarinasta niin koskettavan. (L)

S:	– – laasereilla ku printtaa ni pitää olla erilainen, erilaiset koodit ku jos printtaa tavallisest.
V:	aijaa.
S:	ja laaserillahan sä nyt kuitenkin sen lopulta ulos otat. (p)