Finiittiverbillä on lauseessa keskeinen kieliopillinen funktio. Verbillä on yksi tai useampia nominaalisia argumentteja; syntaktiselta kannalta ne ovat verbin täydennyksiä. Verbi ja sen täydennykset ovat lauseen ydinjäseniä. Verbin ensisijainen täydennys on subjekti, jonka kanssa verbi kongruoi persoonan ja luvun suhteen (» § 910 – 924). Jos verbillä on vain yksi täydennys, tämä on lähes aina subjekti. Subjekti on tavallisimmin substantiivilauseke (a), mutta voi olla myös infiniittinen lauseke tai lause (b).
Verbin muita nominaalisia täydennyksiä ovat objekti (c) (» § 925 – 942) sekä adverbiaalitäydennykset (d) (» § 959 – 962). Objektille on ominaista sijan vaihtelu partitiivin, genetiivin, nominatiivin ja t-päätteisen akkusatiivin kesken. Partitiiviobjektin vastakohtana jossakin näistä muista sijoista olevaa objektia sanotaan totaaliobjektiksi. Adverbiaalitäydennykset ovat muissa kuin kieliopillisissa sijoissa (d). Myös infiniittinen lauseke ja lause voivat toimia objektina tai adverbiaalina (e).
Predikatiivi on verbien olla ja tulla syntaktinen täydennys (f) (» § 943 – 958). Se luonnehtii subjektin tarkoitetta adjektiivin tarkoittamalla ominaisuudella tai kategorioi sen substantiivin tarkoittamaan luokkaan. Myös subjektittomissa tuloslauseessa ja tilalauseessa voi olla predikatiivi (g) (» § 900, 904). Predikatiiviadverbiaali on merkitykseltään predikatiivin kaltainen subjektia tai objektia luonnehtiva täydennys tai määrite, jonka sijana on essiivi tai translatiivi, joskus myös allatiivi tai ablatiivi (h) (» § 974 – 979).
Suppeakäyttöisissä erikoislausetyypeissä lauseen ydinjäsenet eroavat lauseenjäsenten käyttäytymisen suhteen transitiivi‑, intransitiivi- ja predikatiivilauseista. Olennaista on, että niissä subjekti on tavalla tai toisella poikkeuksellinen (i). Vaikka se olisikin verbin ensisijainen täydennys, siltä puuttuu muita subjektin ominaisuuksia: se on lauseen lopussa eikä verbi kongruoi sen kanssa (tarkemmin » § 891).
Koska erikoislausetyypit ovat rakenteellisesti kiteytyneitä, niiden kiinteät nominaaliset jäsenet eivät välttämättä ole niinkään verbin kuin koko lauseen täydennyksiä. Tällaisia ovat eksistentiaalilauseessa ja muissakin erikoislausetyypeissä esiintyvät lauseenalkuiset jäsenet, jotka ovat tunnusmerkittömästi subjektin paikalla, mutta eivät ole kuitenkaan muilta kieliopillisilta ominaisuuksiltaan subjekteja:
Edellinen pykälä