Temporaalisilla partikkeleilla joko ja vieläkö alkavat lauseet ovat fokusoidun lausekekysymyksen muotoisia, mutta niitä käytetään verbikysymyksen tapaan. Partikkeli ei ole fokusoitu, eikä lause myöskään välttämättä toimi päätelmänä kuten fokusoimaton lausekekysymys. Vastaukseksi käy yhtä hyvin verbin (a) kuin partikkelin (b) toisto. Tämä partikkelien jo ja vielä ominaisuus perustuu siihen, että ne saavat vaikutusalaansa koko proposition. Ne merkitsevät, että ilmaistua asiaintilaa tarkastellaan suhteessa sen odotuksenmukaiseen kulkuun. (Sanojen kerrankos, harvoinkos aloittamista retorisista kysymyksistä » § 1705.)
| V: | Jokos teän kästyökerho o alakanu. |
| S: | Oon, ei se oo kerho vaan koulu, (p) |
Tällainen joko- tai vieläkö-kysymys vastaa verbikysymystä, jossa partikkeli sijaitsee etäämpänä lauseessa (c). Myöntöhakuiset temporaaliset fokuspartikkelit jo ja vielä vaikuttavat siten, että joko- ja vieläkö-kysymykset ovat myönteisiä; kielteisellä verbikysymyksellä ei ole tällaista vaihtoehtoa (d). Muita kO-liitteen saavia temporaalisia partikkeleita ovat yhä ja taas. Nämä luovat kuitenkin helpommin fokusoinnin vaikutelman kuin jo ja vielä (e).
Huom. Ilmaukset, joissa kO-liite liittyy partikkeliin, ovat useimmiten kiteytyneet omiin tehtäviinsä, kuten vastaanoton ilmaukset niinkö, ihanko totta ja konjunktiot vaiko, josko, etteikö (» § 813). Muuten ‑kO ei yleensä liity sanoihin, jotka eivät ole itsenäisesti fokusoitavissa, esim. modaalisiin ja fokuspartikkeleihin (*ehkäkö, *jopako, *suinkaanko) tai muihin konjunktioihin (*jako, *muttako).
Edellinen pykälä