Sanavartalon lopussa voi esiintyä suffiksien liittymisen vaikutuksesta äännevaihtelua lyhyissä vokaaleissa a, ä, e ja i sekä pitkissä vokaaleissa ja diftongeissa. Muutoksia vartalon loppuvokaali(sto)ssa aiheuttaa etenkin suffiksaalinen i: taivutussuffikseista monikon ja imperfektin i-tunnus sekä konditionaalin tunnus -isi-, johtimista etenkin superlatiivin johdin -in (: -impA-) sekä nomininjohdin -inen (: ‑ise-). Seuraavassa käsitellään taivutustunnusten sekä komparatiivin ja superlatiivin tunnusten aiheuttamia vartalonloppuisia vokaalivaihteluita (» § 46 – 52).
Huom. Johtimia, joiden alussa on foneemi i, ovat myös esim. substantiivinjohtimet -in (: ‑ime‑), -ikkO, -i, verbinjohtimet -i-, -ile-, -ittA-, -istA- ja adverbinjohdin -isin. Johdinten aiheuttamat morfofonologiset muutokset ilmenevät kunkin johdostyypin käsittelykohdasta.
Edellinen pykälä