Epäsuorassa esityksessä johtolauseen verbinä on kommunikaatioverbi, joka tyypillisesti saa lauseobjektin (a) (» § 1476). Kun johtolause edeltää suorassa esityksessä referaattia, tällaista syntaktista suhdetta ei verbin ja referaattina olevan ilmauksen välillä ole (b). Kirjoitettaessa lauseet merkitään erilleen jollakin välimerkillä (kaksoispisteellä, lainausmerkeillä, ajatusviivalla). Tällöin lauseiden välinen suhde on löyhän parataktinen (c).
Ns. jälkijohtolause seuraa referaattia ja tässäkään tapauksessa ei ole lauseiden välisiä alistuksen merkkejä. Jälkijohtolause onkin syntaktisesti tulkittavissa lisäykseksi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne
Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet
A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina
A-infinitiivilauseke subjektina
§ 503 Minua pelotti lähteä ja muut infinitiivisubjektitapaukset
§ 504 Olla tai intransitiiviverbi: Oli ihana ~ tuntui ihanalta uida
Infinitiivilauseke nominin määritteenä
A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina
Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke
Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne
Partisiippien merkitys ja aikasuhteet
Aiemman ja päättymättömän ajan partisiipit
Passiivin VA-partisiipin tulkinnat
Referatiivirakenteen merkitys ja käyttö
Aktiivi- ja passiivimuotoinen referatiivirakenne
Referatiivirakenteen verbinjälkeisen NP:n sija
Subjektina toimiva referatiivirakenne ja näkyy tulevan -rakenne
§ 543 Mikä temporaalirakenne on
Temporaalirakenteen aikasuhteet ja merkitystulkinnat
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Lisäysten asema lauseessa ja vuorossa
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä