Asetelmassa 154 on vuoron kehyksiin sijoitettu yksinäislauseen tarkempi kenttäkuvaus. Avaus ja lopetus voivat olla prosodisesti integroituneita lauseeseen, mutta niiden syntaktinen suhde lauseeseen on löyhä. Syntaktisestikin integroituneita aloituksia ovat etiäiset eli alkuun lohkeavat lausekkeet kuten Noi lapset (ni tuleeks ne) (» § 1018), lopetuksia erilaiset jälkilisäykset kuten partikkelit ja liitekysymykset, esim. vai mitä (» § 1037). Varsinkin lausuma- ja dialogipartikkelit (joo, niin) samoin kuin lopetuksessa esiintyvät huomionkohdistimet (hei, kuule) liittyvät selvemmin koko vuoron kuin sen sisällä olevan lauseen osaksi.
| 1 | 2 | : | ||||
| + | ||||||
| .mt | Tota< | (.) | onks | toi Sini | kertonu | |
| Ai | siitä | sinä | suutuit. | |||
| .hh | Joo no | (.) | tuo | on tärkeä pointti | ||
| Perkele | kyllä | se | on yks torvi | se Sundberi siellä. | ||
| Noi lapset | ni | tuleeks | ne | kaikki | ||
| No | tääl | on Rantalan Tarja | hei | |||
| Ja | bussillaki | pääsee | vai mitä. | |||
| Tutkija K | miksi | tuo feminismi | ei oikein uppoa
suomalaisiin naisiin |
|||
| Kuule tota | liikeniskö | teiltä | yhtä mankkaa vähäks aikaa |
|||
Avaus- ja lopetusosiin liittyy vuorovaikutuksen kannalta potentiaalisesti merkityksellistä ei-kielellistä ainesta. Asetelmassa 154 asemaan 1 on sijoitettu avauksen kielellistä ainesta kehystäviä elementtejä. Tällaisia ovat mm. maiskautus, sisäänhengitys, empimisäänne tai tauko, jotka voivat olla keskustelun kulun kannalta relevantteja. Asemaan 2, siis kielellisen avauselementin jälkeen ja ennen varsinaisia lauseen jäseniä, voi myös tulla tauko taikka jokin partikkeli, mm. tyypillisesti jäsentävässä tehtävässä käytetty ni (» § 811).
Edellinen pykälä