Itsenäinen mi- tai ku-pronominilla alkava relatiivilause ei eroa jyrkästi alisteisesta kysymyslauseesta, jollainen tyypillisesti referoi esitettyjä kysymyksiä tai esittää pohdiskelun tai tiedustelun alaisina olevia asioita. Yksi ero on kuitenkin se, että – varsinkin puhutun kielen – alisteisessa kysymyslauseessa käytetään lisänä konjunktiota että: Ihmettelin kovasti, (että) kuka oli voinut kirjoittaa jutun. Silloin kun hallitsevan lauseen predikaatti ei ole mentaalinen, mi- tai ku-pronominilla alkava lause on itsenäinen relatiivilause (a). Silloin taas kun hallitsevan lauseen predikaatti on mentaalinen mutta ei-kysyvä verbi, joka ilmaisee havaitsemista, tietämistä, ymmärtämistä tai sanoman välittämistä, mi- tai ku-pronominilla alkava lause on tulkittavissa joko abstraktiksi itsenäiseksi relatiivilauseeksi tai alisteiseksi kysymyslauseeksi (b).
Toisin kuin selvissä alisteisissa kysymyslauseissa, esimerkkiryhmän (b) kaltaisiin tapauksiin ei että aina sovi: ?Minä tiedän että mitä minä haluan; vrt. Hän kysyi, että mitä minä oikein haluan. Ei-kysyvät mentaaliset predikaatit saavat kuitenkin kysyvien predikaattien tavoin myös vaihtoehtokysymyksen muotoisen lauseen täydennyksekseen: Tiedätkö, tuliko hän jo? Konkreettismerkityksisistä predikaateista vain sellaiset kuin kokeilla, testata saavat tällaisen täydennyksen: Kokeile, toimiiko se.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana
Että-lause adjektiivin ja adverbin yhteydessä
Että- ja kysymyslause substantiivin määritteinä