Sen lisäksi, että on olemassa koko joukko nominijohdoksia, joita nimitetään (deminutiivis-)affektisiksi (» § 206) ja joiden käyttö ilmentää puhujan asenteita ja suhtautumista, myös eräillä keskeisillä taivutuspäätteillä ja johtimilla on väljän perusmerkityksensä ohella kontekstisidonnaisempia käyttöjä, joihin sisältyy affektinen sävy. Useissa tapauksissa jonkin taivutusluokkaa edustavan oppositioparin tunnusmerkkinen jäsen, esim. monikko (vs. yksikkö), imperfekti (vs. preesens) tai konditionaali (vs. indikatiivi), kerää helpommin itseensä erityismerkityksiä kuin parin tunnusmerkitön ja taajakäyttöisempi jäsen. Kielellisiä toimintoja ja tehtäviä, joissa affektisesti tulkittavia kieliopillisia morfeemeja varsinkin esiintyy, ovat toivotukset, arviot ja kannanotot sekä toisaalta pyynnöt ja ehdotukset.
Huom. Yli-Vakkuri (1986) on ensimmäisenä systemaattisesti kartoittanut suomen kielen keskeisten kieliopillisten tunnusten ja muotojen affektisia käyttöjä. Hän on nimittänyt tätä käyttöä toissijaiseksi.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Imperatiivi ja muut direktiivit
Affektiset konstruktiot ja keinot
Interrogatiivi-ilmaukset ja affektisuus
§ 1714 Affektisen tulkinnan ehtoja
Pro-sanat affektisessa väitelauseessa
Verbialkuiset väitelauseet ja affektisuus
Imperatiivilauseen affektinen käyttö
Itsenäiset lausekkeet affektisessa käytössä
Edellinen pykälä