Spontaanissa puheessa parenteettisten lisäysten tavoin toimivat sanahakuun liittyvät kysymykset ja itsekorjaukset. Toisin kuin vastaanottajalle kohdistetut aidot kysymykset, sanahaun yhteydessä esiintyvät pitkälti fraasiutuneet retoriset kysymykset sijoittuvat keskelle vuoroa tai keskelle vuoronsisäisen lauseen tai lausekkeen rakennettakin. Tällaista kysymystä voi edeltää partikkeli vai, ja siirtyminen takaisin puheen varsinaiseen päälinjaan voidaan merkitä partikkelilla ni tai mutta. Sanahaku kohdistuu useimmiten substantiiviin; sen edellä oleva parenteettinen huomautus ilmaisee, että puhuja on epävarma esittämästään sanasta – joko sen täsmällisyydestä, sillä ilmaistavasta ajankohdasta tms. (a–c). Sananvalinnan epävarmuutta voi osoittaa myös esitetyn nimityksen jälkeen tulevalla parenteesilla (c–d). Sanan valintaa edeltävät parenteettiset jaksot on esimerkeissä sijoitettu hakasulkeisiin.
Edellinen pykälä