Teettämisen ja aiheuttamisen ero ei ole jyrkkä. Joskus samassa yhteydessä verbinä voi esiintyä yhtä hyvin teettojohdos kuin sen kantaverbikin; ilmauksessa ei tällöin tehdä eroa toiminnan teettäjän ja sen varsinaisen suorittajan kesken. Esimerkin (a) lauseissa verbit poistattaa ja poistaa kuvaavat samaa tilannetta. Esimerkeissä (b) verbinä on teettojohdos, mutta sen kantaverbin käyttö välittäisi jokseenkin saman informaation. Kyse on kuvauksen tarkkuudesta; kantaverbin toiminnan toteutuminen ilmenee, käytti kumpaa verbivarianttia hyvänsä, mutta teettojohdos eksplikoi teettämisen.
Toisaalta joskus käytetään teettojohdoksen sijasta morfologisesti yksinkertaisempaa verbiä, vaikka kuvattavaan tilanteeseen yksiselitteisesti sisältyy teettäminen toisella: toiminta on sellaista, että subjektitarkoite ei sitä itse suorita (c).
Joskus taas tavallisesti teettojohdoksena käytettävä verbi ei ilmaisekaan teettämistä vaan vastaa semanttisesti kantaverbiään (d).
Teettojohdoksille on varsinkin tietyissä kantasanaryhmissä ominaista morfologinen pleonastisuus, ts. yhdysjohtimen -tUttA- esiintyminen, vaikka pelkkä ttA-johdinkin periaatteessa riittäisi, esim. revi-tyttä-ä, tutki-tutta-a (» § 325; sama koskee tunnekausatiiveja » § 316).
Edellinen pykälä