Asteikkopartikkeleita muistuttavat joissain suhteissa terminatiiviset partikkelit asti ja saakka, jotka liittyvät lähinnä ajan ja paikan ilmauksiin: aamuun asti; Imatralla ~ Imatralle ~ Imatran takaa asti. Partikkelit asettavat sijaintisuhteen asteikolle siten, että kyseisen paikan katsotaan olevan matkan, ajan tms. kannalta asteikossa korkealla.
Ajan ilmauksissa asti ja saakka merkitsevät aikarajan. Numero-ja pronominitapauksissa ne ovat rakenteen kannalta pakollisia (sanojen postpositiomaisuudesta » § 712).
Terminatiivisena partikkelina asti voi liittyä myös postpositiolausekkeeseen, esim. Jaksatko heittää kiven [talon taakse]PP asti? Muitakin paikallissijaisia substantiivilausekkeita kuin puhtaasti aikaa tai paikkaa ilmaisevia voidaan asettaa asteikolle, jolloin ilmaukseen sisältyy implikaatio ’tämä on ääritapaus’:
Paikkaa ilmaisevan tulosijaan liittyessään partikkelilla on mm. liikuttamisverbien yhteydessä oma terminatiivinen merkityksensä ’aivan jonkin äärelle’. Ilman partikkelia ilmauksen merkitykseen voi sisältyä törmäyksen implikaatio.
Partikkelilla aina on tietyissä konteksteissa asteikon ääripäätä korostava merkitys. Tällöin se on lähimerkityksinen partikkelien asti ja saakka kanssa, mutta esiintyy myös yhdistelmissä aina – lähtien, aina – myöten ja aina – saakka:
Huom. Päiviön (2000: 5) laskelmat Suomen Kuvalehden korpuksesta sekä Parole-korpuksen kaunokirjallisuuden otoksesta osoittavat sanojen asti ja saakka esiintyvän tavallisimmin tulosijaisten lausekkeiden yhteydessä (illatiiviin, allatiiviin ja translatiiviin). Tulosijaiseen lausekkeeseen liittyviä on SK:n aineistossa 80–90 % kaikista asti ja saakka-partikkelien esiintymistä, kun taas erosijaiseen (pelkästään elatiiviin) liittyy niistä vain runsaat 10 %. Kirjallisuusaineistossa jakauma on erilainen: varsinkin elatiivia ja adverbeja esiintyy tuntuvasti enemmän eikä illatiivi ole samassa määrin vallitseva (51–53 % vs. lehtitekstin 80 %).