Vaihtelua i : e esiintyy useissa nominien vartalotyypeissä. i-vartaloisten nominien monikkomuodoissa (» § 80) ja superlatiivissa (» § 300) vartalon loppu-i:n sijalla on e (» asetelma 21). Superlatiivissa myös vartalon pitkää loppu-i:tä vastaa e, esim. kaunii- : kaune-in. Vaihtelu i : e koskee lisäksi i-vartaloisista nomineista johdettuja ominaisuudennimiä, esim. siiste-ys (< siisti), pappe-us (< pappi) (» § 177 – 178).
| paperi- | papere-i-na | |
| lasi- | lase-i-ssa | |
| karski | karske-i-lla | karske-in |
Verbeissä vaihtelua i : e esiintyy kaksitavuisissa e-vartaloissa: niiden vokaalivartaloisissa E-infinitiiveissä on vartalon lopussa i (luke- : luki-en, päte- : päti-essä; » § 120). Sama koskee e-vartaloisista verbeistä johdettuja jA-tekijännimiä, esim. luki-ja, patikoitsi-ja (» § 252)
Huom. 1. Toisentyyppistä i : e-vaihtelua on kaksitavuisissa e-vartaloisissa nomineissa: niistä valtaosa on nominatiivissa i-loppuisia, esim. tule- : tuli; uute- : uusi (poikkeuksena nalle-tyypin sanat).
Huom. 2. i-vartaloisten nominien monikkomuodot ovat laajalti itä‑, pohjalais- ja hämäläismurteissa e:ttömiä (» § 79 huom.), esim. kilttiä ’kilttejä’, niihim purkkii ’niihin purkkeihin’.
Edellinen pykälä