Vaihtelua i : e esiintyy useissa nominien vartalotyypeissä. i-vartaloisten nominien monikkomuodoissa (» § 80) ja superlatiivissa (» § 300) vartalon loppu-i:n sijalla on e (» asetelma 21). Superlatiivissa myös vartalon pitkää loppu-i:tä vastaa e, esim. kaunii- : kaune-in. Vaihtelu i : e koskee lisäksi i-vartaloisista nomineista johdettuja ominaisuudennimiä, esim. siiste-ys (< siisti), pappe-us (< pappi) (» § 177 – 178).
| Yksikkövartalo | Monikko | Superlatiivi |
| paperi- | papere-i-na | |
| lasi- | lase-i-ssa | |
| karski | karske-i-lla | karske-in |
Verbeissä vaihtelua i : e esiintyy kaksitavuisissa e-vartaloissa: niiden vokaalivartaloisissa E-infinitiiveissä on vartalon lopussa i (luke- : luki-en, päte- : päti-essä; » § 120). Sama koskee e-vartaloisista verbeistä johdettuja jA-tekijännimiä, esim. luki-ja, patikoitsi-ja (» § 252)
Huom. 1. Toisentyyppistä i : e-vaihtelua on kaksitavuisissa e-vartaloisissa nomineissa: niistä valtaosa on nominatiivissa i-loppuisia, esim. tule- : tuli; uute- : uusi (poikkeuksena nalle-tyypin sanat).
Huom. 2. i-vartaloisten nominien monikkomuodot ovat laajalti itä‑, pohjalais- ja hämäläismurteissa e:ttömiä (» § 79 huom.), esim. kilttiä ’kilttejä’, niihim purkkii ’niihin purkkeihin’.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä