Murteissa yleiskielen sanansisäistä yksinäiskonsonanttia voi vastata geminaatta, kun sitä seuraa (tai on seurannut) pitkä vokaaliaines. Yleisgeminaatiossa painollisen lyhyen tavun jälkeinen yksinäiskonsonantti esiintyy geminoituneena ennen pitkää vokaalia tai diftongia. Itämurteiden erikoisgeminaatiossa geminoituma vastaa yksinäiskonsonanttia pitkän vokaaliaineksen edellä muissakin painoasemissa ja myös pitkän tavun jäljessä. Itämurteiden erikoisgeminaatio on ilmiönä yleisgeminaation laajentuma, ja sitä esiintyy vain sellaisissa murteissa, joissa on myös yleisgeminaatiota. (Tavallista lyhyempien geminaattojen merkintänä on x̆x tai x̀.)
Sekä yleis- että erikoisgeminaatio ovat edelleen vahvana eläviä murrepiirteitä. Yleisgeminaatiota tavataan laajalti itämurteissa ja pohjois- ja peräpohjalaisissa murteissa sekä osin hämäläismurteissakin. Varsinkin kaupungeissa sen on kuitenkin arvioitu olevan väistyvä piirre. Itämurteiden erikoisgeminaatio on elävä ilmiö varsinkin Pohjois-Karjalassa.
Lounaismurteiden erikoisgeminaatio koskee soinnittomia klusiileja p, t, k sekä frikatiivia s. Yleiskielen yksinäiskonsonanttia voi vastata geminaatta jälkitavun alussa, kun edellä on soinnillinen äänne ja seuraava vokaaliaines on tai on ollut pitkä. Edeltävä tavu voi olla lyhyt tai pitkä, painollinen tai painoton. Lounaismurteiden erikoisgeminaatio on nuortenkin puheessa esiintyvä, mutta harvinaistuva ilmiö.
Edellinen pykälä