Referaatin jäljessä olevaa johtolausetta nimitetään jälkijohtolauseeksi. Referaatti edustaa tällöin suoraa esitystä, eikä sitä voi merkitä johtolauseen verbille syntaktisesti alisteiseksi. Johtolause on syntaktiselta kannalta pikemminkin lisäys; kirjoitetussa tekstissä se on saatettu sijoittaa erilliseksi virkkeeksikin. (Termistä lisäys » § 1052.)
Jälkijohtolauseessa esiintyy herkemmin mikä tahansa inhimillistä toimintaa kuvaava verbi kuin alkuasemaisessa johtolauseessa. Tulkintaa johtolauseeksi on tukemassa paitsi välimerkkien käyttö myös jälkijohtolauseelle ominainen käänteinen sanajärjestys. Seuraavan esimerkkiparin ensimmäinen ilmaus sisältää referaatin ja jälkijohtolauseen, kun taas jälkimmäisessä voi olla myös tavallinen rinnastus. (Sanajärjestyksestä » § 1377.)
Kun lauseiden järjestys on päinvastainen, ilmaus on tulkittavissa ainoastaan rinnastukseksi. Johtolauseeksi tulkinta edellyttää että-sanaa jälkimmäisen lauseen eteen:
Lausetyypiltään jälkijohtolause on kapea-alaisempi kuin alkuasemainen johtolause. Jälkijohtolauseena on yleensä vain myönteinen väitelause, eivätkä kysymys‑, kielto- tai käskylause sovellu tähän asemaan ainakaan yhtä hyvin (» § 1457):
Edellinen pykälä