Referaatin jäljessä olevaa johtolausetta nimitetään jälkijohtolauseeksi. Referaatti edustaa tällöin suoraa esitystä, eikä sitä voi merkitä johtolauseen verbille syntaktisesti alisteiseksi. Johtolause on syntaktiselta kannalta pikemminkin lisäys; kirjoitetussa tekstissä se on saatettu sijoittaa erilliseksi virkkeeksikin. (Termistä lisäys » § 1052.)
Jälkijohtolauseessa esiintyy herkemmin mikä tahansa inhimillistä toimintaa kuvaava verbi kuin alkuasemaisessa johtolauseessa. Tulkintaa johtolauseeksi on tukemassa paitsi välimerkkien käyttö myös jälkijohtolauseelle ominainen käänteinen sanajärjestys. Seuraavan esimerkkiparin ensimmäinen ilmaus sisältää referaatin ja jälkijohtolauseen, kun taas jälkimmäisessä voi olla myös tavallinen rinnastus. (Sanajärjestyksestä » § 1377.)
Kun lauseiden järjestys on päinvastainen, ilmaus on tulkittavissa ainoastaan rinnastukseksi. Johtolauseeksi tulkinta edellyttää että-sanaa jälkimmäisen lauseen eteen:
Lausetyypiltään jälkijohtolause on kapea-alaisempi kuin alkuasemainen johtolause. Jälkijohtolauseena on yleensä vain myönteinen väitelause, eivätkä kysymys‑, kielto- tai käskylause sovellu tähän asemaan ainakaan yhtä hyvin (» § 1457):
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset