Persoonapronomineja on kuusi: yleiskielessä ne ovat minä, sinä, hän, me, te, he (» asetelma 49). Niillä on t-päätteinen akkusatiivimuoto. Monikon akkusatiivi- ja genetiivimuotoihin sisältyy dä-aines: meidät : meidän. Yksiköllisten pronominien erityispiirre on toisen tavun vokaalivaihtelu ä ~ u: minä : minu- ja sinä : sinu-. Sana hän on e-vartaloinen: häne‑. Persoonapronominit eivät esiinny vajaakäyttöisissä sijoissa. (» § 716 – 719.)
minä | sinä | hän | me | te | he | |
minä | sinä | hän | me | te | he | |
minu-n | sinu-n | häne-n | meidä-n | teidä-n | heidä-n | |
minu-t | sinu-t | häne-t | meidä-t | teidä-t | heidä-t | |
minu-a | sinu-a | hän-tä | mei-tä | tei-tä | hei-tä | |
minu-na | sinu-na | häne-nä | mei-nä | tei-nä | hei-nä | |
minu-ksi | sinu-ksi | häne-ksi | mei-ksi | tei-ksi | hei-ksi | |
minu-ssa | sinu-ssa | häne-ssä | mei-ssä | tei-ssä | hei-ssä | |
minu-sta | sinu-sta | häne-stä | mei-stä | tei-stä | hei-stä | |
minu-un | sinu-un | häne-en | mei-hin | tei-hin | hei-hin | |
minu-lla | sinu-lla | häne-llä | mei-llä | tei-llä | hei-llä | |
minu-lta | sinu-lta | häne-ltä | mei-ltä | tei-ltä | hei-ltä | |
minu-lle | sinu-lle | hänel-lle | mei-lle | tei-lle | hei-lle |
Puhutussa kielessä yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit esiintyvät laajalti yksitavuisina: mä(ä) ~ mie, sä(ä) ~ sie, taivutusvartalo on mu‑ ~ miu‑, su- ~ siu- (em mä tiijjä, onks tää sun).
Huom. Yleiskielisen vokaalivartalon häne- sijasta puhutussa kielessä voi esiintyä ulkopaikallissijoissa myös ne-ainekseton vartalo: Eikä hällä ollu mitään papereit siinä itsellään (p). Monikon pronominien variantteja meit(t)i‑, teit(t)i‑, heit(t)i- esiintyy suurimmassa osassa hämäläisiä ja osassa lounaisia murteita, esim. Tulin teittii kattomaan (Somero, SMS); Mää jo tälle meitin Aksulle sanoin että pistäs tohon pihaan mainoksen – – (k).