Persoonapronomineja on kuusi: yleiskielessä ne ovat minä, sinä, hän, me, te, he (» asetelma 49). Niillä on t-päätteinen akkusatiivimuoto. Monikon akkusatiivi- ja genetiivimuotoihin sisältyy dä-aines: meidät : meidän. Yksiköllisten pronominien erityispiirre on toisen tavun vokaalivaihtelu ä ~ u: minä : minu- ja sinä : sinu-. Sana hän on e-vartaloinen: häne‑. Persoonapronominit eivät esiinny vajaakäyttöisissä sijoissa. (» § 716 – 719.)
minä | sinä | hän | me | te | he | |
NOM | minä | sinä | hän | me | te | he |
GEN | minu-n | sinu-n | häne-n | meidä-n | teidä-n | heidä-n |
AKK | minu-t | sinu-t | häne-t | meidä-t | teidä-t | heidä-t |
PAR | minu-a | sinu-a | hän-tä | mei-tä | tei-tä | hei-tä |
ESS | minu-na | sinu-na | häne-nä | mei-nä | tei-nä | hei-nä |
TRA | minu-ksi | sinu-ksi | häne-ksi | mei-ksi | tei-ksi | hei-ksi |
INE | minu-ssa | sinu-ssa | häne-ssä | mei-ssä | tei-ssä | hei-ssä |
ELA | minu-sta | sinu-sta | häne-stä | mei-stä | tei-stä | hei-stä |
ILL | minu-un | sinu-un | häne-en | mei-hin | tei-hin | hei-hin |
ADE | minu-lla | sinu-lla | häne-llä | mei-llä | tei-llä | hei-llä |
ABL | minu-lta | sinu-lta | häne-ltä | mei-ltä | tei-ltä | hei-ltä |
ALL | minu-lle | sinu-lle | hänel-lle | mei-lle | tei-lle | hei-lle |
Puhutussa kielessä yksikön 1. ja 2. persoonan pronominit esiintyvät laajalti yksitavuisina: mä(ä) ~ mie, sä(ä) ~ sie, taivutusvartalo on mu‑ ~ miu‑, su- ~ siu- (em mä tiijjä, onks tää sun).
Huom. Yleiskielisen vokaalivartalon häne- sijasta puhutussa kielessä voi esiintyä ulkopaikallissijoissa myös ne-ainekseton vartalo: Eikä hällä ollu mitään papereit siinä itsellään (p). Monikon pronominien variantteja meit(t)i‑, teit(t)i‑, heit(t)i- esiintyy suurimmassa osassa hämäläisiä ja osassa lounaisia murteita, esim. Tulin teittii kattomaan (Somero, SMS); Mää jo tälle meitin Aksulle sanoin että pistäs tohon pihaan mainoksen – – (k).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet