Temporaalinen adverbi aina on kvanttoripronominin kaikki semanttinen sukulainen ja ilmaisee tilan tai tapahtuman kaikenaikaisuutta tai jatkuvaa toistumista. Partikkelistuneena aina esiintyy joko subjektin jäljessä tai lausumanalkuisena. Tällöin se tuo lauseeseen modaalisen ’mahdollisuuden’ merkityksen:
Ajan ja paikan ilmauksiin liittyvänä fokuspartikkelina vasta merkitsee ’ei vielä; ei ennen kuin’, esim. vasta nyt, vasta kotona. Sävypartikkelina se liittyy affektisiin, päivitteleviin tai vastaaviin lausumiin (b). Tavallisesti se esiintyy fokusoivassa rakenteessa tyyppiä x (se) vasta y on ~ y:n tekee (c).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Partikkelit ja muut pikkusanat
§ 797 Mitä ovat dialogipartikkelit?
§ 798 Dialogipartikkelien jaottelu
§ 813 Yksiosaiset ja kieltoverbin tai liitepartikkelin sisältävät
§ 822 Sävypartikkeli vai adverbi?
Ei-temporaaliset nyt, sit(ten), aina ja vasta
§ 823 Nyt vakiintuneissa ilmauksissa, direktiiveissä ja lisäyksissä
§ 824 Partikkelin nyt aikaansaamia sävyjä
Fokuspartikkelien inklusiivinen käyttö
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Nimityksistä attribuutti ja adverbiaali
Predikaatin käsite eri kielioppiperinteissä
§ 872 Lausemaisten rakenteiden ominaisuuksia
Itsenäiset ja tekstistä täydentyvät lauseet
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä