Potentiaalin tunnus ‑ne- liittyy yksivartaloisten verbien (vahvaan) vokaalivartaloon, kaksivartaloisilla konsonanttivartaloon (vrt. NUT-partisiippeihin » § 122). Tunnus ei aiheuta vaihteluita vokaalivartaloon (a). Konsonanttivartaloon liittyessään se muodostaa vartalon loppukonsonantin kanssa geminaatan. Tunnuksen konsonantti joko assimiloituu loppukonsonanttiin (b) tai päinvastoin (c); VtA-verbeillä mahdollinen hahmotus nykykielen näkökulmasta on myös hypä-nne‑.
ne-tunnuksisen potentiaalin tunnuksen saavat myös konsonanttivartaloltaan n-loppuiset verbit mennä ja panna, jotka taivutukseltaan kuuluvat samaan tyyppiin kuin ryhmän (b) verbit: men-ne-.
Passiivimuodoissa potentiaalin tunnus liittyy passiivivartaloon, jonka tunnus on vahva-asteinen: puhu-tta-ne‑, anne-tta-ne‑, syö-tä-ne‑, tul-ta-ne‑, vasta=t=ta-ne‑, vali=t=ta-ne-.
Verbeillä tietää ja taitaa on konsonanttivartalo vain potentiaalissa ja NUT-partisiipissa (» § 72 huom.).
Huom. Ainakin verbeistä tulla ja mennä esiintyy myös vokaalivartaloista potentiaalia: Tulenookohan toas saek kun se nuin tuultah hoijottaa (Kajaani, SMS); Raha ei tulene olemaan ongelma (E); Enintään jokin ohjattu reissu lähisaarille, mutta sekin menenee huomiseksi (E).
Edellinen pykälä