Sananloppuisena esiintyvät konsonanteista lähinnä n, t ja s (» § 12). Puheessa sananloppuiset n ja t voivat kadota tai assimiloitua seuraavan konsonantin kaltaiseksi.
Herkimmin redusoituu tai häviää sananloppuinen n. Sen kato on tyypillisintä sellaisissa muotoryhmissä, joissa se kuuluu taivutustunnukseen mutta ei yksin muodosta sitä, kuten illatiivissa tai passiivissa, varsinkin absoluuttisessa lopussa:
Sananloppuinen n assimiloituu puheessa jokseenkin säännöllisesti m:n tai klusiilin edellä (pieleem meni, pojaŋ kirja; myös yhdyssanan sisällä: eläimmuseo, asuimpaikka). Sananloppuinen n voi assimiloitua myös seuraavan sanan alkuiseksi likvidaksi tai j:ksi tai v:ksi, esim. äidil laukku, tulelliekki, pojar rahat, Lassej ja Kallen, sev verran.
Sananloppuisen t:n kato rajoittuu puhutussa kielessä lähinnä aktiivin NUT-partisiipin yksikön nominatiivimuotoon ja sanaan nyt, joissa puuttuvaa t:tä vastaa rajageminaatio (» § 34).
Länsimurteissa sananloppuinen t voi assimiloitua sitä seuraavaksi sananalkuiseksi klusiiliksi, esim. miehek kanto, nyp palaa, myös liitepartikkelin edellä, esim. miehekkin, otikko, nyppä ’nytpä’.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Suomen kielen vokaalijärjestelmä
Suomen kielen konsonanttijärjestelmä
§ 3 Konsonantit ja niiden jaottelu
§ 4 Ääntötapa ryhmittelyperusteena
§ 41 Mitä astevaihtelu on? Astevaihtelun tyypit
§ 42 Suora ja käänteinen astevaihtelu
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Verbikantaiset muuttamisjohdokset
Nominikantaiset muuttamisjohdokset
Verbikantaiset muuttumisjohdokset
Nominikantaiset muuttumisjohdokset
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä