Koska verbi on lauseen keskeinen jäsen, sen vaihtaminen voi muuttaa myös lausuman ilmaiseman puhetoiminnon. Yksi limittäisrakenteen kaltainen tyyppi onkin sellainen, jossa puhetoiminto tai modaalisuus vaihtuu kesken rakenteen. Lausuma esim. alkaa kysymyksenä (a) tai kielteisenä väitteenä (b, r. 5) ja kääntyy sitten loppuosassa väitelauseeksi. (Itsekorjauksista » § 1074 – 1076.)
1 | V: | Ni se nukku pelkästään vaan sillä [alustalla] ja ihan hyvin se meni. |
2 | S: | Niin nii et se riitti periaattees kuitenki, |
3 | V: | Periaattees se riitti joo. |
4 | S: | Joo et se ei käy itteen eikä saanu kylymää niinku altapäin. |
5 | V: | Ei me oltu ku kaks yötä peräkkäin me oltiin (.) teltassa. |
6 | S: | Entäs sitte |
7 | V: | Toka kerta alko vähä kastumaan jo (p) |
Vastaavalla tavalla kysymyslauseen tyyppi voi vaihtua kesken lausuman verbialkuisesta vaihtoehtokysymyksestä yhtä lauseketta tarkistavaksi (c) taikka hakukysymys vaihtua partikkeliloppuiseksi, mutta muodoltaan deklaratiiviseksi vaihtoehtokysymykseksi (d).
Huom. Nimitys limittäisrakenne on suomennos englannin termistä double bind construction (Franck 1985). Muita nimityksiä ilmiölle ovat pivot-rakenne (Schegloff 1979) ja klassisesta retoriikasta peräisin oleva apokoinou. Limittäisrakenteiden tehtävää keskustelussa ei ole juuri tutkittu. Yhdeksi tehtäväksi on oletettu vuoron varaamista (esim. Franck 1985), mistä kuitenkaan esim. suomalaisissa keskusteluissa ei ole näyttöä (vrt. esimerkki b edellä).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet