Tavallisimpia vuoron alussa esiintyviä ja sen asemasta keskustelussa kertovia partikkeleita ovat dialogipartikkelit, huomionkohdistimet ja lausumapartikkelit. (Partikkelien luokittelusta tarkemmin » § 792.) Puhujan suhtautumista osoittavat modaalipartikkelit kuten kyl(lä), kai, varmaan tai tosiaan voivat sijoittua paitsi alkuun kuten lausumapartikkelit myös lauseen keskelle tai loppuun kuten yleensä modaalipartikkelit. Raja modaalisen ja lausumapartikkelin välillä ei olekaan jyrkkä.
Vuoronalkuinen dialogipartikkeli (joo, niin) joko muodostaa oman erillisen prosodisen kokonaisuutensa tai sijoittuu prosodisesti osaksi vuoronalkuista lausumaa. Jälkimmäisessä tapauksessa partikkeli ei ole varsinainen lauseeseen integroitunut jäsen, vaan sen ja lauseen muotoisen lausuman välinen suhde on liitynnäissuhde (termistä » § 1052).
Huom. Sorjonen (2001b) on esittänyt vuoronalkuisten dialogipartikkelien joo ja nii(n) esiintymistä 84 puhelinkeskustelussa seuraavat jakaumatiedot. Niistä näkyy, että joo muodostaa yleisemmin oman yksikkönsä kuin liittyy sitä seuraavan vuoron osaksi. Partikkeli nii(n) taas muodostaa suhteellisen harvoin prosodisesti erillisen lausuman.
| joo | nii(n) | n | |
| Erillinen prosodinen kokonaisuus | 765 | 194 | 959 |
| Liittyy prosodisesti vuoron osaksi | 543 | 548 | 1091 |
| 1308 | 742 | 2050 |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä