Myötäilyä ja kuulolla olemista osoittavaa, äänteellisesti minimaalista partikkelia mm käytetään jokseenkin vastaavissa tehtävissä kuin partikkeleita joo ja niin (vrt. § 1046 esim. c r. 6). Prosodisesti partikkelilla on useita variantteja: selvimpinä tasainen mm,, laskeva mm., nouseva mm? sekä kaksihuippuinen mm::. Lisäksi partikkeli voidaan lausua kaksitavuisena joko niin että toinen tavu lausutaan ensimmäistä ylempää taikka päin vastoin. Tällöin se tulkitaan uutista vastaanottavaksi partikkeliksi (» § 1049): m↑hm, ’aha’; ↑mh:m ’ai jaa’. (Prosodian merkitsemisestä ks. liitettä.)
Kolmesta myötäilypartikkelista mm on merkitykseltään vähiten selväpiirteinen. Se sitoo puhujaa meneillään olevaan keskusteluun vähiten osoittaen vain sen, ettei hän ole lisäämässä puheenaiheeseen varsinaista sanottavaa. Prosodia ja konteksti ratkaisevat viime kädessä partikkelin tulkinnan. Esimerkissä (a) partikkeli paitsi on reaktio edelliseen vuoroon, myös tukee puhujan omaa aiempaa vuoroa.
| Toimittaja: | Mitenkäs siellä Sysmässä vappu meni |
| Soittaja: | No en mä tästä vapusta? (.) nii välitä mutta mennään tähän musiikkiaiheeseen |
| Toimittaja: | Ei vappu ole kaikille. |
| Soittaja: | mmm. (R) |
Sijoittamalla mm-partikkelin keskustelukumppaninsa puheenvuoron syntaktiseen rajakohtaan puhuja osoittaa huomaavansa, että jokin kokonaisuus on valmistunut mutta asia on silti vielä kesken (b). Usein äänessäolijalla onkin meneillään vasta taustatieto tai johdattelu pitempään asiaan.
| 1 | S: | Tota tää on itse asias tämmönen sos hätäpuhelu |
| 2 | V: | Mm:, |
| 3 | S: | Me tarvittas perjantaiks hirveesti apua. |
| 4 | V: | Ahaa, (p) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä