Sana no on monikäyttöinen: se toimii paitsi vuoronalkuisena lausumapartikkelina myös kertomuksen keskellä siirtymän merkkinä (» § 808) sekä dialogipartikkelina ja interjektiona (» § 856 – 857, 1051). Lausumapartikkelina sanan no paikka on vuoron tai lausuman alussa. Se osoittaa keskustelussa jonkinlaista rajaa tai siirtymää (esimerkki a, esimerkki b:n viimeinen rivi). Joskus siirtymään voi liittyä odotuksenvastaisuuden merkitystä (b), joskus taas no voi liittyä painokkaan samanmieliseen vuoroon (c–d). Partikkelin kulloinenkin tulkinta täsmentyy viime kädessä kontekstin nojalla.
| A: | No se asia on selvä. |
| B: | Joo. |
| A: | No sitten täytyy käsitellä seuraavaa kysymystä (tv) |
| V: | Ei siinä mikää hyvä liksa ole, semmonen ku neljä ja puol tonnii. |
| S: | No ei se nyt mikää ihan surkea ole. |
| V: | No ei nyt ihan surkea ole mut ei se nyt mitenkää – –. (p) |
| V: | Tyhmät alivuokralaiset. |
| S: | No oli kyllä. (p) |
| A: | Älä nyt sitä sure. |
| B: | No en. (p) |
Vuoronalkuisena no on myös kiteytynyt rituaalistuneisiin ilmauksiin esim. haastatteluvastauksissa (e) tai puhelinkeskustelun avausrutiineissa (esimerkin f rivit 2–3). Tällaisissa tapauksissa partikkelin indeksisenä tehtävänä on tietyn diskurssilajin, kuten haastattelun tai tuttavallisen puhelun, merkitseminen.
| A: | Miten se juoksu tänään sujui? |
| B: | No aluksi oli vähän vaikeuksia mahan kanssa, mutta sitten vedettiin täysillä loppumatka. (P) |
| 1 V: | Aliisa Valorinta. |
| 2 S: | No Miia tässä moi |
| 3 V: | No hei, |
| 4 S: | Sä oot tullu. |
| 5 V: | Tullu mistä, |
| 6 S: | Maalta. (p) |
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina
Reaaliaikainen lause ja muu lausuma
Lauseen jatkuminen yli vuoron rajan
Lausuma puhujien yhteistuotoksena
§ 1025 Vuoron aloittamisen merkityksestä
§ 1026 Vuoronalkuisten ainesten keskinäisestä järjestyksestä
Vuoronalkuiset partikkelityypit
§ 1027 Yleistä vuoronalkuisista partikkeleista
Uuden tiedon vastaanottaminen: ai, jaa, jaaha
Uuden puheenaiheen nostaminen esille: mite(n)s; kuule
Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s)
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Edellinen pykälä