No on puhutussa kielessä kaikkein yleisimpiä partikkeleita. Se ei ole pelkästään lausumapartikkeli, vaikka sen kenties yleisin esiintymisympäristö onkin vuoron tai lausuman alku, esim. No aika kiva juttu. (Sanasta no vuoron- ja lausumanalkuisena lausumapartikkelina myös » § 1036, dialogipartikkelina » § 798, interjektiona » § 856.) Keskellä vuoroa esiintyvä no voi esim. erottaa kahta puhetoimintoa toisistaan (a) tai se voi sijaita kertomuksen rajakohdassa, jolloin se osoittaa paluuta pääjuoneen poikkeaman jälkeen (b).
Sana paitsi toimii sekä adpositiona (» § 708) että monikäyttöisenä partikkelina. (Liittokonjunktioista paitsi että, paitsi jos » § 814). Lausumapartikkelina paitsi on yksin esiintyessään eksklusiivinen eli sitä käytetään lisäyksen tyyppisissä lausekkeissa tarkentamassa tai rajaamassa jotain yleistystä (c). Yhdessä myös-partikkelin kanssa paitsi on lisäävä (d) (» § 1097). Yhdistelmä paitsi x myös y on lähes samanmerkityksinen kuin rinnastustehtävässä toimiva parikonjunktio sekä – että. Ero on siinä, että jälkimmäinen käsittelee kumpaakin rinnastettavaa samanarvoisena, kun taas paitsi – myös asettaa yhdistelmän jälkimmäisen osan painokkaammaksi: paitsi poliittisesti huolestuttavaa myös tieteellisesti pätemätöntä (A).
Edellinen pykälä