Interrogatiivi- (» § 734) ja relatiivipronominien (» § 735 – 736) vartalot ovat ku- ~ ke-, mi- ja jo- (» asetelma 51). Interrogatiivi- ja relatiivipronominit eivät taivu vajaakäyttöisissä sijoissa. Sana kumpi taipuu komparatiivin tavoin.
| joka | kuka | mikä | ||||
| joka | jo-t-ka | kuka (ken) | ke-t-kä | mikä | mi-t-kä | |
| jo-n-ka | joi-den | kene-n | kei-den | mi-n-kä | mi-n-kä | |
| kene-t | ||||||
| jo-ta | joi-ta | ke-tä | kei-tä | mi-tä | mi-tä | |
| jo-na | joi-na | kene-nä | kei-nä | mi-nä | mi-nä | |
| jo-ksi | joi-ksi | kene-ksi | kei-ksi | mi-ksi | mi-ksi | |
| jo-ssa | joi-ssa | kene-ssä | kei-ssä | mi-ssä | mi-ssä | |
| jo-sta | joi-sta | kene-stä | kei-stä | mi-stä | mi-stä | |
| jo-hon | joi-hin | ke-hen
~ kene-en |
kei-hin | mi-hin | mi-hin | |
| jo-lla | joi-lla | kene-llä | kei-llä | mi-llä | mi-llä | |
| jo-lta | joi-lta | kene-ltä | kei-ltä | mi-ltä | mi-ltä | |
| jo-lle | jo-ille | kene-lle | kei-lle | mi-lle | mi-lle |
Mikä-pronominin taivutuksessa yksikkö- ja monikkomuodot lankeavat yhteen; vain nominatiivissa on erilliset muodot: mikä, mitkä.
Kuka-pronominin vartalot ku- ja ke- ovat täydennysjakaumassa: ku- esiintyy yksikön nominatiivissa, ke- muissa muodoissa. Kuka-pronominilla on akkusatiivimuoto kenet. Vartalo kene- esiintyy yleiskielessä muissa yksikön taivutusmuodoissa paitsi partitiivissa (illatiivissa vaihtelu kene-en ~ ke-hen on mahdollinen). Puhutussa kielessä paikallissijaiset muodot ovat usein lyhyemmässä, monikon tapaan kaksitavuisessa asussa: ke-llä, ke-ltä, ke-lle, ke-stä, ke-hen; ke-nä (ei tosin *ke-ssä, *ke-ksi). Muoto ketä voi puhutussa kielessä olla myös monikon partitiivimuoto: – – ketä kaekkija niit ol työmiehijä (Juva, SMS). Alueittain ketä voi vastata myös nominatiivia niin relatiivi- kuin interrogatiivipronomininakin: Se ketä ei tästä pidä ei ymmärrä hyvästä elokuvasta yhtään mitään (E); Aku meni katsomaan ketä [’kuka’] piti ääntä (E).
Relatiivi- ja interrogatiivipronominien lopussa on liitemäinen kA-aines nominatiivimuodoissa joka, jotka, kuka, ketkä, mikä, mitkä sekä genetiiveissä jonka, minkä. Näissä monikon nominatiivin -t ja genetiivin -n ovat siis sanan keskellä. kA-aines on mahdollinen myös genetiivimuodoissa kenen(kä), joiden(ka), ja etenkin puhutussa kielessä se liittyy useiden muidenkin sijapäätteiden perään (a), ei kuitenkaan A-loppuisten (b) (» § 138).
Huom. Nominatiivimuoto ken on vanhahtava, ja sitä käytetään kiteymissä interrogatiivisena tai itsenäisen relatiivilauseen pronominina: X:ää ken pelkäisi; Ken on maassa kaikkein kaunein; Uskoo ken tahtoo. Vanhahtavia ovat myös muodot kutka ’ketkä’ ja kussa ’missä’.
Edellinen pykälä