Tempus on deiktinen kategoria, joka osoittaa, missä suhteessa puheena olevan tilanteen ajankohta on puhetilanteen ajankohtaan. Suomen tempussysteemiin sisältyy kaksi morfologista tempusta: mennyt ja menemätön aika. Mennyttä aikamuotoa kutsutaan imperfektiksi (myös preteritiksi), menemätöntä preesensiksi. Liittotempukset perfekti ja pluskvamperfekti muodostetaan apuverbin avulla. (» § 112; tempusten käytöstä luvussa Tempus » § 1523 – 1550.)
Eri moduksille on yhteistä, että ne suhteuttavat puheena olevan tilanteen todellisuuteen: asiaintila voidaan esittää esim. toivottavana, mahdollisena, todennäköisenä tai varmana. Suomessa on neljä morfologista modusta: indikatiivi, konditionaali, potentiaali ja imperatiivi (» § 115 – 118; modusten käytöstä luvussa Modaalisuus » § 1590 – 1600).
Tempus- ja modustaivutus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Morfologisesti tempus ja modus ovat toisensa poissulkevia: yhdessä verbin taivutusmuodossa on vain joko tempuksen tai moduksen tunnus. Modustunnukset liittyvät suoraan tunnuksettomaan vartaloon: kerto-isi‑, syö-ne-, tul-kaa. Indikatiivi on tunnukseton, ja indikatiivimuodossa voikin olla imperfektin tunnus (kerto-i); muissa moduksissa mennyt aika ilmaistaan liittomuodoilla.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Nominien vartalot ja taivutustyypit
§ 64 Nominien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 65 Yksivartaloiset vokaaliloppuiset nominit
§ 66 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa lyhyt vokaali
§ 67 Yksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
§ 68 Kaksivartaloiset nominit: vokaalivartalossa pitkä vokaaliaines
Verbien vartalot ja taivutustyypit
§ 71 Verbien yksi- ja kaksivartaloisista taivutustyypeistä
§ 72 Taivutustyypit ja kertoa-tyypin verbien taivutus
§ 73 Saada-tyypin verbien taivutus
§ 74 Tulla- ja nousta-tyyppisten verbien taivutus
§ 75 VtA-loppuisten verbien taivutus: hypätä, häiritä, kyetä
Päätteiltään vaihtelemattomat sijat
§ 84 Monikon genetiivin -en: koirien, talojen, lupauksien
Monitavuisten sanojen monikon genetiivi ja partitiivi
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
§ 720 Tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne
§ 721 Proadverbit ja -adjektiivit: täällä, sellainen
Deiktinen kolmijako tämä, tuo, se
Demonstratiivipronominien määritteet
Refleksiivi- ja resiprookkipronominit
Pronominin valinta: joka, kuka ja mikä
§ 736 Korrelaatin yksilöinti ja muita vaihtelun tekijöitä
§ 737 Itsenäisessä ja lauseeseen liittyvässä relatiivilauseessa
Kvanttoripronominien nimityksistä
Kvanttoripronominien vaikutusala
Kvanttoripronominien syntaksia
Indefiniittiset kvanttoripronominit
Universaaliset kvanttoripronominit
Distributiiviset kvanttoripronominit jokainen, joka, (itse) kukin
Kieltohakuiset kvanttoripronominit
Samantekevyyden kvanttoripronominit
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet