Keskeinen lauseketyyppi on substantiivilauseke eli NP (» § 439 asetelma 87). Sillä tarkoitetaan ensinnäkin lauseketta, jonka edussana on substantiivi (a), mutta NP:n edussana voi olla myös pronomini (b) ja numeraali (c); edussana on esimerkkilausekkeissa kursivoitu. Pronomini- tai numeraalilausekkeita ei siis tässä kieliopissa käytetä. Tämä perustuu siihen, että pronominit ja numeraalit toimivat lausekkeen edussanana ollessaan substantiivin tavoin.
Pronominit muodostavat NP:n tavallisimmin yksin. Tällaisella lausekkeella ei ole kuvailevaa eikä luokittavaa merkitystä. Tarvittaessa substantiiviedussanainen, kuvailevaa tai luokittavaa merkitystä kannattava NP erotetaan pronominin muodostamasta nimityksellä (täysi) leksikaalinen NP.
Lausekkeen nimittämistä NP:ksi silloinkin, kun sen rakenteellinen edussana on pronomini tai numeraali, puoltaa ensinnäkin yksinkertaisuus: sisareni ja kahdeksankymmentä pätevää hakijaa edustavat samaa lauseketyyppiä mm. toimiessaan subjektina. Toiseksi substantiivilla on keskeinen asema myös silloin, kun se ei ole rakenteellinen edussana, sillä juuri substantiivi vaikuttaa siihen, miten lauseke sopii merkitykseltään ympäristöönsä. Esimerkiksi lauseissa Kolme kelloa käy ja Kolme ehdotusta käy määrää tulkinnan se, onko puhe kelloista (’toimia’) vai ehdotuksista (’sopia’).
NP:n tehtävässä esiintyvät lisäksi yleisesti adjektiivi- ja partisiippilausekkeet. Tällaisessa lausekkeessa voi olla substantiiveille tyypillisiä määritteitä, ei pelkästään sellaisia, joita adjektiivit ja partisiipit muuten saavat (d).
Tällaiset lausekkeet voi analysoida joko niin, että niissä katsotaan olevan elliptinen edussana, joka on luokaltaan substantiivi, tai sitten niin, että adjektiivi- tai partisiippilausekkeen merkitys on kyllin joustava salliakseen käytön myös substantiivina. Tässä kieliopissa ratkaisu on jälkimmäinen, ellei ellipsitulkinnalle ole selviä perusteita, kuten esimerkissä (e).
Huom. Aiemmassa alan kirjallisuudessa NP:tä on nimitetty nomini- tai nominaalilausekkeeksi. Näillä on joissakin tapauksissa tarkoitettu myös NP:lle tyypillisissä yhteyksissä esiintyviä infiniittisiä lausekkeita ja lauseita. Adverbiaalilausekkeella on tarkoitettu adverbiaalina toimivia lausekkeita, jotka voivat olla substantiivi-, adjektiivi-, adverbi- tai adpositiolausekkeita (Hakulinen – Karlsson 1979: 108, 151–153).
Edellinen pykälä