Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta > Lauseke > Lausekkeen rakenne > § 440 Lausekkeiden osien hierarkkisuus

§ 440 Lausekkeiden osien hierarkkisuus

Sanan laajennuksina toimivat yleensä lausekkeet. Syntaktinen rakenne on tästä syystä kerroksellista, vaikka yksikin sana, esim. tapa, voi muodostaa lausekkeen.

 
[[[meidän kulttuurillemme]NP ominaisia]AP tapoja]NP

Useampiosaisen lausekkeen rakenne on periaatteessa sellainen, että laajennukset ovat edussanan rinnalla, ts. tyyppiä X edustavan lausekkeen hierarkkinen rakenne on yleisesti katsoen seuraava:

 
[ lauseke X lauseke ]LAUSEKE
  [laitoksen uuden johtajan] viesti [uteliaille tiedostusvälineille]  

Käytännössä ei rakenteen kaikilla tasoilla esiinny yhtä syvää hierarkiaa. Esimerkiksi substantiivin kongruoivat määritteet ovat kylläkin adjektiivilausekkeita, koska ne voivat saada määritteitä: kaikkein viimeisin ehdotus. Käytännössä ne ovat usein yksisanaisia. Adjektiiveilla ja adverbeilla taas on määritteitä, jotka eivät lainkaan laajennu lausekkeiksi, esim. aivan. Tällaisia ovat myös substantiivien kongruoivat tarkenteet, esim. tämä lausekkeessa tämä viimeinen ehdotus. Partikkelit, jotka eivät missään oloissa saa laajennuksia eivätkä myöskään esiinny lausekkeen osana, ovat lausekerakenteen ulkopuolisia liitynnäisiä (» § 870).

Joissakin tapauksissa lausekkeella on edellistä enemmän hierarkkista rakennetta: laajennus voi liittyä kahden muun osan muodostamaan kokonaisuuteen. Esimerkiksi adjektiivi ainoa määrittää sitä NP:ssä seuraavaa jaksoa, substantiivia muine mahdollisine adjektiivimääritteineen:

 
[ainoa [suomalainen kilpailija]NP]NP vrt. [nuori suomalainen kilpailija]NP

Tavallisesti useampia adjektiivimääritteitä sisältävät lausekkeet, kuten nuori suomalainen kilpailija, voi tulkita siten, että kukin adjektiivi luonnehtii edussanaa: nuori suomalainen kilpailija on myös nuori kilpailija. Sen sijaan ainoa suomalainen kilpailija ei ole ainoa kilpailija, ainoastaan ainoa suomalaisista kilpailijoista.

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Yleistä

Substantiivijohdokset

§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä

Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys

Kollektiivijohdokset

Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja

Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja

Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja

Affektisia johdostyyppejä ja muotteja

Slangin ja epämuodollisen kielen johdostyyppejä ja muotteja

Verbikantaiset substantiivijohdokset

Yleistä

Teonnimet ja teon tuloksen nimet

Muodostus

Teonnimistä

Teon tuloksen nimistä

teke-minen

ajel-u, vetäis-y, hak-u

kaat-o, työnt-ö

ava-us, opet-us

hakk-uu, korj-uu

lyö-nti, parturoi-nti

juhli-nta, hyväksy-ntä

johda-nto, toimi-nto

kohi-na, rääky-nä

sekoit-e, kolk-e, jää-nne

kiinty-mys, suostu-mus

löyd-ös, suomenn-os

kerrostu-ma, hahmotel-ma

Muita tyyppejä

Verbivastineelliset teonnimet

Tekijännimet

Välineennimet

Tekopaikan ja tekotilaisuuden nimet

Adjektiivijohdokset

§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta

(i)nen-johdokset

§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit

§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan

Morfofonologiaa

lika-inen, teräks-inen, autta-vainen

jala-llinen, tilasto-llinen

poika-mainen, vaisto-mainen

reun-immainen, sis-immäinen

halki-nainen, ulko-nainen

ajo-ittainen, rinna-kkainen

Muut possessiivijohdokset

Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton

Moderatiivijohdokset

Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja

Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot