Johtimella ‑lAinen muodostetaan ihmistarkoitteisia substantiiveja lähinnä substantiivikannoista. Tyyppi on produktiivinen erisnimistä: etenkin paikan- ja sukunimistä, mutta selvästi vähemmässä määrin etunimistä. Johdostyypissä on viitisensataa sanakirjalekseemiä. Osalla on myös adjektiivikäyttöä (» § 191).
Johdin ‑lAinen liittyy kantasanan (vahvaan) vokaalivartaloon (apu-lainen, varkaute-lainen), ex : ee‑nominien tapauksessa nominatiivimuotoon: eläke-läinen [eläkelläinen]. Joskus kantavartalona voi olla myös ex-nominin ee-loppuinen vokaalivartalo: yläastee-lainen, lievestuoree-lainen (l).
lAinen-johdoksen kantavartalo on s-loppuinen, kun kyseessä on (i)nen-nomini (a) tai s : kse-vartaloinen sana; osa jälkimmäisistä voi edustua myös kse-loppuisena vokaalivartalona (b). Samalla tapaa kantavartalona vaihtelevat Vs : VV‑vartaloiset sanat (c).
Konsonanttiloppuisiin vieraskielisiin erisnimiin lAinen-johdin liittyy yleensä i-vokaalin välityksellä (d) kuten taivutustunnuksetkin, satunnaisesti myös ilman i:tä (e).
lAinen-johdoksen muodostus perustuu vieraskielisen nimen ääntöasuun, esim. sanan bordeauxlainen [bordoolainen] tapauksessa vokaaliloppuiseen.
Johdoksissa hämäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kantavartalo on kantasanan omasta vartalosta poiketen A-loppuinen. Kantana voi olla myös kirjainsana tai sanaliitto, esim. SAK:lainen, suomenpankkilainen (l). lAinen-tyyppiin sijoittuneita lainaperäisiä sanoja ovat mm. juutalainen, kappalainen, katolilainen, kerettiläinen, luterilainen ja muhamettilainen.
Huom. Paikannimi, jonka edusosana on kaksitavuinen e-vartalo, esiintyy lAinen-johdoksen kantana satunnaisesti myös nominatiivin asuisena: ruovesiläinen, valkeakoskilainen, kokemäkiläinen (skt, E); vrt. muodostuksen yleisperiaatteen mukainen ruoveteläinen jne.