§ 1053 Lisäysten nimitysvastineita eri perinteissä

Taustoittava pykälä

Tähän valittua termiä lisäys vastaa ainakin osittain Svenska Akademiens grammatik -teoksessa (Teleman ym. 1999b: luku 36) käytetty nimitys annex. Keskusteluntutkimuksessa on nimenomaan jälkeenpäin vuoroon liitettyä lisäystä kutsuttu termillä increment (Ford ym. 2002). Vuoron sisäisen kanonisen järjestyksen kannalta viimeiseksi tulevan jälkilisäyksen paikkaa on kutsuttu jälkikentäksi (efterfält, Lindström 2001; vrt. myös Auer 1996b).

Ravila (1945) on ehdottanut kielioppiin otettavaksi nimitystä lauseenlisäke, johon ”ryhmään” sijoittuisivat interjektiot, puhuttelusanat ja lauseadverbiaalit. Konjunktiot muodostaisivat oman, kieliopillisten lisäkkeiden joukkonsa. Lisäkkeet puolestaan olisi Ravilan mukaan pyrittävä pitämään erillään yhtäältä parenteeseista, toisaalta appositioista. Sijaintinsa perusteella lisäkkeet voisi edelleen ryhmitellä esi‑, väli- ja jälkilisäkkeisiin. Penttilä (1963) käyttää nimitystä irtoilmaukset, jollaisiin hän lukee huudahdukset, puhuttelut, täytelisäykset sekä eri tyyppiset lauseenlisäkkeet. Viimemainittuihin sijoittuisivat myös appositiosuhteiset määritteet sekä parenteesit. Vuorinen (1981) on nimittänyt täytelisäkkeiksi monen tyyppisiä epäröintiin ja sanahakuun liittyviä ilmauksia kuten emmätiä, tuota, niinku yms. (Näistä » § 861 – 862.)

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus