Yhdyssanojen yleisin tyyppi ovat määritysyhdyssanat eli determinatiiviset yhdyssanat. Ne koostuvat kahdesta yhdysosasta, joiden välinen suhde on semanttisesti epäsymmetrinen. Hallitsevana jäsenenä on jälkiosa eli edusosa (» § 404), jota modifioi alkuosa eli määriteosa (» § 403). Määriteosa on useimmiten nominatiivissa tai genetiivissä, mutta muutkin sijat ovat mahdollisia.
Määritysyhdyssanat ovat luonteeltaan endosentrisiä: yhdyssana ilmaisee samaan luokkaan tai lajiin kuuluvaa entiteettiä kuin sen pelkkä edusosakin. Esimerkiksi kerrostalo on tietynlainen talo, harmaakarhu yksi karhujen laji ja juhlapuhuja yhden lajinen puhuja. Edusosaa modifioidessaan määriteosa rajoittaa edusosan mahdollisten tarkoitteiden joukkoa tai muuten kaventaa edusosan alaa. Määritysyhdyssana onkin edusosansa hyponyymi: esim. lihakeitto ja minestronekeitto ovat molemmat keittoja, kirkkaanpunainen ja marjapuuronpunainen puolestaan punaisen sävyjä, jälleenvakuuttaa ja palovakuuttaa molemmat vakuuttaa-verbin ilmaiseman toiminnan lajeja.
Määritysyhdyssanan merkitys syntyy yhdysosien merkitysten perusteella joko semanttisen tulkinnan kautta tai on konventionaalinen. Merkityksen muodostus on vapainta nominatiivialkuisissa yhdyssanoissa (» § 409 – 410). Substantiivimääriteosa on merkitykseltään epäreferentiaalinen eikä viittaa määrätarkoitteeseen. Yhdysadverbeissa sekä leksikaalistuneissa yhdyssanoissa osien välinen määrityssuhde on vähemmän selvä kuin tyypillisissä yhdyssubstantiiveissa, ‑adjektiiveissa ja ‑verbeissä.
Rakenteellis-semanttisin perustein määritysyhdyssanoista on erotettavissa joitakin erityistyyppejä, kuten appositioyhdyssanat (näyttelijämies » § 422 – 423) ja bahuvriihit (harmaapää » § 424). Bahuvriihit ovat eksosentrisiä yhdyssanoja: niissä edusosa ei semanttiselta kannalta edusta koko yhdyssanaa siten kuin määritysyhdyssanoissa yleensä, esim. harvahammas ≠ hammas.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit
Määriteosa genetiivissä tai nominatiivissa
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet