Paikasta toiseen siirtymiseen tai jonkin siirtämiseen kuuluu väylä, jota pitkin siirrytään. Siirtymistä tai siirtämistä ilmaistessa väylä on usein epäolennainen ja voi jäädä implisiittiseksi:
Usein väylä ilmaistaan lauseessa esittämällä se kiintopisteettömänä kulkureittinä, esim. mene tätä tietä ~ tuota polkua pitkin, tai jonkin kautta mentävänä kiintopisteellisenä kulkuväylänä, esim. takaoven kautta. Selvää rajaa kiintopisteettömän reitin ja jonkin kautta kuljettavan kiintopisteellisen väylän ilmausten välillä ei ole. Tässä käytetään enimmäkseen molemmat kattavaa yleisnimikettä väylä.
Väylän adverbiaalit ovat elatiivisijaisia tai prolatiivijohdoksen sisältäviä lausekkeita tai adpositiorakenteita (» § 985); väylää ilmaistaan lisäksi partitiivisijaisilla lausekkeilla, jotka lauseen rakenteen kannalta ovat lähinnä objekteja. Väylän ilmauksena on elatiivisijainen lauseke silloin, kun väylä on läpimentävä aukko tai ainakin mahdollistaa läpikatsomisen (b). Partitiivisijainen lauseke taas ilmaisee muuta kuin aukollista kulkutietä; olennaista on, että se sopii jotenkin väyläksi (c). Lisäksi prolatiivisia itse-johdoksia käytetään muun kuin aukkoa edellyttävän väylän ilmauksissa (d), ne esiintyvät myös merkityksessä ’teknisen viestintälaitteen välityksellä’ (» § 385).
Edellinen pykälä