Hakuohje 
SISÄLLYS > SANAT > Taivutus > Yleistä > Vajaaparadigmaiset sanat > § 60 Taipumattomat ja vajaasti taipuvat sanat: kelpo, ei, häät

§ 60 Taipumattomat ja vajaasti taipuvat sanat: kelpo, ei, häät

Pieni osa nomineista ja verbeistä taipuu sanaluokkansa muihin sanoihin nähden vajaasti. Taipumattomat nominit ovat merkityksen ja syntaktisen aseman perusteella adjektiiveja. Niillä on vain yksi muoto: aika, aimo, ensi, eri, kelpo, koko, pikku, tosi, viime, puhutussa kielessä usein myös eka, toka, vika (» § 610).

 
koko päivän | kelpo tyttöjä | toka kerralla (~ tokalla kerralla)

Jotkin muutkin nominit ovat adjektiivisessa käytössä taipumattomia, vaikka niillä substantiivina on täysi taivutusparadigma, esim. nappi suorituksessa, loisto ~ nasta kaverilla, ihme tyyppejä; näiden ero yhdyssanaan on vähäinen (nappisuorituksessa) (» § 586). Lisäksi vaikkapa sanalla muuan on pelkästään yksikön nominatiivi- ja partitiivimuodot ja sanalla ainut näiden ohella myös monikon partitiivi.

Kieltoverbin taivutusmuotoja on vain 11 ja nekin perustuvat kahteen eri vartaloon:

 
en : et : ei : emme : ette : eivät : älä : älkää : älkäämme : älköön : älkööt

Toisella tapaa vajaaparadigmaisia ovat monet adverbit ja adpositiot, joilla on vain kaksi tai kolme sijamuotoa, eräillä kuusi. Tavallisimmin tällaiset sanat ovat paikallissijaisia, esim. alla : alta : alle; pyörryksissä : pyörryksiin, mutta on myös partitiivin, essiivin ja translatiivin päätteen sisältäviä: luota, luona, luokse. Lisäksi adverbeina ja monissa sanonnoissa esiintyy taivutusmuotoisia sanoja, joita ei käytetä muissa yhteyksissä: aamusella, liiskana ~ liiskaksi, valtoimenaan, peräkanaa, mennä mönkään, prikulleen, iltamyöhään ~ iltamyöhällä, uida käsipohjaa, lyödä ällikällä.

Taivutusparadigma on vajaa myös monikkosanoilla kuten sakset, häät, jotka esiintyvät lähinnä monikossa (» § 558). Yksipersoonaiset verbit esiintyvät vain yksikön 3. persoonassa: täytyy : *täydyn. AjA-loppuisilta verbeiltä puuttuvat mm. imperfektin muodot: humajaa : *humaji, väräjää : *väräji (» § 367 huom.).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

Fonologia ja morfofonologia

Taivutus

Yleistä

Taivutustyypit

Nominintaivutus

Yleistä

Luku

Sija

Possessiivisuffiksit

Nominien taivutusparadigmat

Verbintaivutus

Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat

Sanarakenne ja sananmuodostus

Nominijohdokset

Verbijohdokset

Adverbijohdokset ja muut päätteelliset adverbit

Yhdyssanat

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Yleistä

Infinitiivien tehtävät ja infinitiivilausekkeiden rakenne

Yleistä

Infinitiivi verbiketjussa

Verbiketju ja infiniittirakenteen sulautumisen asteet

A- ja MA-infinitiivilauseke objektina ja adverbiaalina

A-infinitiivilauseke subjektina

Nesessiivirakenne

Infinitiivilauseke nominin määritteenä

A-infinitiivin perusmuoto adverbiaalina

Irrallinen, interrogatiivinen ja relatiivinen infinitiivilauseke

A-infinitiivin translatiivi

Tavan ja samanaikaisuuden infinitiivirakenteet

Partisiippien tehtävät ja partisiippilausekkeen rakenne

Referatiivirakenne

Temporaalirakenne

Vertailua: tarkoitusta ilmaisevia infiniittirakenteita

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot